(Eräällä ruotsalaisella hautausmaalla.)
Lönnrot: Täällä vanhan hautausmaan varjossa sitä on rauhaisaa, vaikka mikä olisi. La-di-da! Kas kas, siellähän on ystäväni Aleksis Kivi! Jukopliut, mitä nyt, hänhän on aivan alaston? Hei, Aleksis!
Kivi: Elias! Sinä täällä! Tule katsomaan, mitä olen löytänyt.
Lönnrot: Hauta on näköjään kaivettu auki ja tässähän lukee että tämä on itsensä Petrus Brahen hauta. Hieno löytö, Aleksis!
Kivi: Kenraalikuvernööri Pietari Brahe on tämä raato joka eessäsi makaa.
Lönnrot: Kas, siinähän hän mahallaan lepää. (riisuu hattunsa)
Kivi: Ja katsos, mitä minä seuraavaksi teen! (kumartuu ruumiin päälle)
Lönnrot: Mitä sinä nyt sankarivainajaa alat noin lykkimään!
Kivi: Päätin tässä ruveta nekrofiiliksi. Huh heijaa!
Lönnrot: Äbä... bäbä... ja keitäs nuo ovat?
Kivi: Siellähän ovat Johan Ludvig ja Sakari. Olemme kaikki exkursiolla täällä kruunun mailla. Ooh, ooh!
Sakari: Hei, Elias! Me aterioimme!
Lönnrot: Kuka tuo kaunis lapsi on?
Runeberg: Kuka lie. Meillä oli jo kova nälkä.
Topelius: Liity seuraan, Elias!
Runeberg: Vapaa-ajallani harrastan paitsi fennomaniaa, myös nekropedokannibalismia. Varsinkin riikinruotsissa, jos täkäläiset suurmiehet eivät näe. Joskus he ovat haluttomia liittymään seuraan.
Topelius: Makunsa kullakin! Maiskis.
Lönnrot: Järki lähtee! (pyörtyy)
Topelius: Syödään hänetkin.
(Maailmankaikkeus räjähtää.)