Tässä näytöksessä tutustumme J.V. Snellmanin pimeääkin pimeämpään puoleen. Uppoudumme hänen synkän sielunsa sysimustiin syvyyksiin, syntisiin salaisuuksiinsa.

(J.V. Snellman on saastaisessa kellarissaan mustaan nahkaan verhoutuneena, erilaisten hirvittävien kidutuskoneiden ja uhriensa seurassa. Kaikkialla on verta.)
Snellman: Phähähähä! Kiristetäänpä vielä vähän tiukemmalle.
Teinityttö: Armoa!
Snellman: Kiähkiähkiäh! Minä olen taivaallinen teurastaja, kohtalon välikappale! Maista tätä!
Teinityttö: Uaaaaaaah!
Snellman: Kohtalon siunaama kiduttaja minä olen, tuskatappaja! Huiiii, lystiä!
(Alas portaita kompastelee humalainen, naistenvaatteisiin puettu ja sperman tahrima Topelius.)
Topelius: Mitä hemskattia, tällaistako sinä harrastat!
Snellman: Täällä on juhlat. Liity mukaan vain!
Topelius: Mitkä veriorgiat.
Snellman: Niin, sanos muuta!
Topelius: Muuta. (alkaa ruoskia viatonta lasta vimmatusti)
Snellman: Seuraavaksi veistän hiukan tätä maanviljelijämiestä. Haa, hurme pursuaa yllemme, haa haa haa!

Se siitä. Eikö suurmiesten kieroutuneisuudella ole rajoja lainkaan?!