(Vielä pirteät Strindberg, Runeberg ja Snellman istuvat baaritiskillä)
Runeberg: Hå hå håå!
Snellman: Olemme ryypänneet koko illan.
Runeberg: Hå hå håå!
Strindberg: Våi, våi, minä vihaan naisia. (tyhjentää rommimoukkunsa)
Runeberg: Kukapa ei vihaisi! Misogynia on ihmisen osa!
Strindberg: Minä vihaan suåmalaisia! Ja suåmenruåtsalaisia!
Runeberg: Voi, voi meitä suomalaisia. (puistelee päätään)
Strindberg: Minä vihaan kåiria.
Runeberg:  Siitä vaan, hornan kekäleet!
Snellman: Koira on pahaa.
Strindberg: Eniten minä tietysti vihaan suomenruotsalaista akkaa ulkoiluttamassa koiraansa. (pihisee kiukusta)
Runeberg: Hyvin menee kyllä sinullakin.
(Saliin astuu humalainen Edith Södergran puudeli sylissään)
Edith Södergran: Det är en triumf att finnas till! (osoittaa Topeliukselta jäänyttä absinttilasia) Huur mycket kostar det här?
Strindberg: AAAHH!! (hyökkää Edithin kimppuun.)
Edith Södergran: Mitäs, mitäs! (vääntää Strindbergin näppärällä ranneliikkeellä selälleen salin lattialle)
Runeberg: Ryökäle, mikä ämmä!
Strindberg: Pjerkeleen ämmä!
Snellman: Tuo nainen on hysteerinen, hysteerinen! Sitokaa hänet! Valiumia hameväelle!
Edith Södergran: Jag är ingen kvinna. Jag är ett neutrum. Missä Aino on? (poistuu)
Runeberg: Minä vihaan modernismia!
Strindberg: Jåå. Minä vihaan kyllä modernismiakin.(nousee lattialta vaatteitaan suoristaen)
Snellman: Aamen. Modernismia? Mitä se on? (tyhjentää kolpakkonsa)
Runeberg: Ei modernia runoutta voi ollakaan, runous on ajatonta, Jumalan armosta pulppuavaa hengen paloa...
Strindberg: Minä vihaan uskontoa!
Snellman: Nyt menet kyllä liian pitkälle!
Runeberg: (kumoaa ryyppynsä) Du gamla, du fria...
Strindberg: Minä vihaan Ruotsia.
Snellman: Senkin katkera munaton kitisijä!
Strindberg: Kålmijalka...
(saliin astuu Henrik Ibsen lasi kädessään)
Ibsen: Katsokaahan vähän minun poskipartojani.
Runeberg, Strindberg ja Snellman: Ooååhh! Että on komeat pulisongit!
Ibsen: Niin ovat, Peer Gyntin nimeen, kähersin ne! (kumoaa akvaviitin)
Strindberg: Sinun näytelmäsi ovat pelkkää paskaa, Ibsen, anna tänne sitä skånen akvaviittia, näillä metsäläisillä on pelkkää palåviinaa ja kärpässieniä!
Runeberg: Tules meille jatkoille, Ibsen, niin saat pappilan pontikkaa ja Fredrikan vieraanvaraisuutta!
Snellman: Eikös Mannerheim juonut jo kaiken? Eikä Fredrikaa voi enää jyystää meidän käsittelymme jälkeen.
Runeberg: (kuiskaa Snellmanille) Minä tiedän sen, sinä tiedät sen, mutta Henrik Ibsen ei tiedä sitä. Tehdään kepponen tälle norskille!
Snellman: Johan Ludvig, senkin kettu! (räkättää kovaäänisesti)
Runeberg: Kuules, nuo hänen poskipartansakin ovat vain jäkälää, jota ripustin hänen poskilleen kun hän sammui toissapäivänä.
Snellman: Eihän? Hoo, katsos, nyt näen! Ei perkele mikä kettu! (on taittua naurusta)
Ibsen: Nuo taitavat punoa jotain. Onneksi ovat noin humalassa, ettei minun nukkekotiani noin vain kaadeta.
Strindberg: Näytänpä sinulle punaista huånetta, halveksittava feministi! Filogyyni!
Schaumann: Mikä helvetin pohjoismainen symposium tästäkin on sukeutunut?! Nyt riittää!
(Eugen Schaumann näyttää vihdoin todellisen karvansa, ja viskaa ensin hölmistyneen Strindbergin ulos yhdestä ikkunasta ja sitten protestoivan Ibsenin toisesta)
Runeberg: Skål!
Snellman: Skål!
Schaumann: Herran pelko on viisauden alku.
Runeberg: Herra tuo, ja Herra vie!
Snellman: Tutkimattomia ovat Herran tiet.
Schaumann: Koettelee, vaan ei hylkää Herra!
Runeberg: Heeei, tuohan oli hyvä. (merkitsee kuulakärkikynällä pergamentinpätkälle)