(Champs-Elysées. Tihkuaa.)
Eino Leino: Löllötilöö, ojenna köö, vin pour deux, löllötilöö!
Muukalainen: Psst. Bohème... bohème!
Leino: Niin, minä olen irvokas boheemi. Kuten kertoo vaateparteni hattua, keppiä ja viittaa myöten! Vaan ken lienet sinä, joka varjoista hiivit eteeni sadetakissa ja hatussa? Keskeytät taiteilijan marssini näin. Minulla on oitis epäilyksiä suhteesi!
Muukalainen: Se ei ole tärkeätä. Minulla on sinulle asiaa.
Leino: Sinähän puhut suomea, perkele!
Muukalainen: Niin sinäkin.
Leino: Ai hitto, olin niin ajatuksissani. Vaikka vietän irvokasta Pariisin kauttani, mieleni vain runoilee paskaisen kotimaani kielellä! Pitää kai tässä sitten seisahtua seisokille. Otahan tuosta! (nappaa tasku-Matteusta viinaa ja tarjoaa muukalaisellekin)
Muukalainen: Kippis. (ryyps) No niin, asiaan! Minulla on tärkeää salaista tietoa Suomen suurmiehistä.
Leino: Mitä tietoa olisi, joka ei olisi minunkin? Kuulunhan itsekin heihin! (heilauttaa viittaansa niin että kaljamaha vain vilahtaa, ja päästää tuhnun.)
Muukalainen: Älä viitsi naurattaa. Tämä koskee J.L. Runebergiä ja Elias Lönnrotia.
Leino: Voi, he ovat meistä kaikkein suurimpia! Ja tietysti Sibben Janne...
Muukalainen: Vaiti, tuhnuttava läski! Niin. Ehdottoman luotettavat tahot ovat varmistaneet, että Eliaksen isä ja hänen ryökälejoukkonsa painoivat Runebergin äitiä, kun suurmiehemme olivat vasta lapsia.
Leino: Kautta absintin!
Muukalainen: Uhkasivat tappaa, jos kertoisi Johan Ludvigin isälle, eikä kertonut.
Leino: Kautta sikarin!
Muukalainen: Pojat itse ovat traumaattisuuden takia alitajuisesti kieltäneet koko lapsuusmuistonsa, luoneet uudet muistot mieliinsä uskoen niihin täysin, ja ovat siksi muutenkin täysin kajahtaneita ja perverssejä.
Leino: Sinä mystinen muukalainen. Tässä on paljon sulateltavaa.
Muukalainen: Olen samaa mieltä. Nyt on hyvä hieman sulatella seisokkiamme.
(Muukalainen avaa sadetakkinsa ja paljastaa itseään ranskalaiselle väkijoukolle. Eino Leinokin innostuu mukaan, hulmuttaa viittansa ja heiluttelee housut kintuissa sukukalleuksiaan. Miesten pitäessä esitystään jotkin ranskalaiset pysähtyvät ihastellen ja taputtaen, "Les hommes terribles extra-ordinaires! Putain! Viva la France!", mutta useimmat ryntäävät inhoten kauemmas.)
Leino: Se teki hyvää! Sinä oletkin kelpo mies, osaat nauttia elämästä!
Muukalainen: Olen samaa mieltä.
Leino: Mutta kuka sinä oikein olet, kun tiedätkin tällaista? Uskoako sinua?
Muukalainen: Muista sanani. Olen suuri Illusioni.
(Näillä sanoilla Mika Waltari hymyilee vinosti, katoaa savuleimahdukseen ja hölmistynyt Eino Leino jää  yksin keskelle Champs-Elyséetä raapimaan muniaan ja tuhnuttamaan.)