(Champs-Elysées. Tihkuaa.)
Eino Leino: Löllötilöö, ojenna köö, vin pour deux, löllötilöö!
Muukalainen: Psst. Bohème... bohème!
Leino: Niin, minä olen irvokas boheemi. Kuten kertoo vaateparteni
hattua, keppiä ja viittaa myöten! Vaan ken lienet sinä, joka varjoista
hiivit eteeni sadetakissa ja hatussa? Keskeytät taiteilijan marssini
näin. Minulla on oitis epäilyksiä suhteesi!
Muukalainen: Se ei ole tärkeätä. Minulla on sinulle asiaa.
Leino: Sinähän puhut suomea, perkele!
Muukalainen: Niin sinäkin.
Leino: Ai hitto, olin niin ajatuksissani. Vaikka vietän irvokasta
Pariisin kauttani, mieleni vain runoilee paskaisen kotimaani kielellä!
Pitää kai tässä sitten seisahtua seisokille. Otahan tuosta! (nappaa
tasku-Matteusta viinaa ja tarjoaa muukalaisellekin)
Muukalainen: Kippis. (ryyps) No niin, asiaan! Minulla on tärkeää salaista tietoa Suomen suurmiehistä.
Leino: Mitä tietoa olisi, joka ei olisi minunkin? Kuulunhan itsekin
heihin! (heilauttaa viittaansa niin että kaljamaha vain vilahtaa, ja
päästää tuhnun.)
Muukalainen: Älä viitsi naurattaa. Tämä koskee J.L. Runebergiä ja Elias Lönnrotia.
Leino: Voi, he ovat meistä kaikkein suurimpia! Ja tietysti Sibben Janne...
Muukalainen: Vaiti, tuhnuttava läski! Niin. Ehdottoman luotettavat
tahot ovat varmistaneet, että Eliaksen isä ja hänen ryökälejoukkonsa
painoivat Runebergin äitiä, kun suurmiehemme olivat vasta lapsia.
Leino: Kautta absintin!
Muukalainen: Uhkasivat tappaa, jos kertoisi Johan Ludvigin isälle, eikä kertonut.
Leino: Kautta sikarin!
Muukalainen: Pojat itse ovat traumaattisuuden takia alitajuisesti
kieltäneet koko lapsuusmuistonsa, luoneet uudet muistot mieliinsä
uskoen niihin täysin, ja ovat siksi muutenkin täysin kajahtaneita ja
perverssejä.
Leino: Sinä mystinen muukalainen. Tässä on paljon sulateltavaa.
Muukalainen: Olen samaa mieltä. Nyt on hyvä hieman sulatella seisokkiamme.
(Muukalainen avaa sadetakkinsa ja paljastaa itseään ranskalaiselle
väkijoukolle. Eino Leinokin innostuu mukaan, hulmuttaa viittansa ja
heiluttelee housut kintuissa sukukalleuksiaan. Miesten pitäessä
esitystään jotkin ranskalaiset pysähtyvät ihastellen ja taputtaen, "Les
hommes terribles extra-ordinaires! Putain! Viva la France!", mutta
useimmat ryntäävät inhoten kauemmas.)
Leino: Se teki hyvää! Sinä oletkin kelpo mies, osaat nauttia elämästä!
Muukalainen: Olen samaa mieltä.
Leino: Mutta kuka sinä oikein olet, kun tiedätkin tällaista? Uskoako sinua?
Muukalainen: Muista sanani. Olen suuri Illusioni.
(Näillä
sanoilla Mika Waltari hymyilee vinosti, katoaa savuleimahdukseen ja
hölmistynyt Eino Leino jää yksin keskelle Champs-Elyséetä
raapimaan muniaan ja tuhnuttamaan.)
lauantai, 28. heinäkuu 2007
Kommentit