Mannerheim: Kyöstö Källie kaatuu minun miakesteni!
Paasikivi: On se nyt kumma, pitääkö sekin tappaa!
Mannerheim: Pitee pitee! Mutta sinut minä säästän, sinusta tulee seeräyjäni.
Paasikivi: Anteeksi, mikä minusta tulee?! (Tyhjentää kolpakon yhdellä huikalla.) Ah! Jopas maistui!
Mannerheim: Juoppo, juoppo sinuste vain tuleekin! (Tyhjentää marskin ryypyn yhdellä huikalla.) Röyh! Pröst!
Schauman: Mannerheimkin on vapaustaistelija, näen ma. Kertokaapa mihin kohtaan minun pitäisi ampua Bobrikovia, että hän varmasti kuolee? Huono vihollinen se, joka pysyy ammuttaessa paikallaan!
Mannerheim: Hö-hö, meehen pohetta. Kys tuo Lönnrota, on veltskeri, leeker. Lisee viina!
Schaumann: Ahaa. Vai niin.
Paasikivi: Olenko minä nyt kuullut oikein? Tehän suunnittelette inhottavaa ja törkeää rikosta!!
Schauman: Ei, vaan kaikkien puolesta suoritettua itsepuolustusaktia!
Paasikivi: Luuletko, että Bobrikovin tilalle lähetetään Venäjältä lempeä Nadja-maatuska? Ehei, joku kahta kauheampi... minä otan ja soitan sille perkeleen Bobrikoville, minulla on puhelimessani ääntä vahvistava puhetorvi, että kun siihen huudan että perkele perkele perkele perkele perkele perkele niin kyllä ryssäkin jo tutisee!
Mannerheim: (keskeyttää öristen) Sete Bobrikov? Mite helvete! Minun seteni pelaa henen kanssa Canastaa joku tårstahi! (Tyhjentää marskin ryypyn yhdellä huikalla.)
Schauman: Bobrikovin kanssako! Aut'saatana!
Paasikivi: (Tyhjentää kolpakon yhdellä huikalla.) Ah! Jopas maistui!
Mannerheim: Mutta sinut mine heiten ulos, koska olet tuollenen karkuri! (alkaa tappelemaan Paasikiven kanssa)
(Schauman viskaa lokasangon tulevien presidenttiemme niskaan, jolloin molemmat käyvätkin hänen kimppuunsa...)