(J.V. Snellman, A.E. Nordenskiöld, F.E. Sillanpää, Albert Edelfelt ja Sakari Topelius toikkaroivat Birger Jarls gatania alas. Heidät on nimittäin juuri heitetty ulos krouvista. Tukholma saattaa pian olla uuden verilöylyn tapahtumapaikkana.)
Edelfelt: Blääh blääh blääh blääh överförfriskade överförfriskade! (matkii ulosheittäjiä)
Nordenskiöld: Toista se oli kuninkaanlinnassa!
Snellman: Saaplarin tunarit, eivät tienneet keidän kanssa kävivät nyt tukkanuottasille...
Topelius: Jos ottaisimme yhteyttä Strindbergiin? Hän puoltaa meitä ja pistää asiat järjestykseen.
Sillanpää: Paskat puoltaisi, nauraisi vain räkäisesti!
Snellman: Ryyppääminen jäi vielä ihan kesken.
Sillanpää: Tuolla on puisto, menkäämme sinne juomaan viinaa.
Snellman: Yhdyn sinuun, hyvä veli. Puiston suojiin vain!
(Puistossa on kivaa.)
Nordenskiöld: Pullo kiertämään! Nopeammin, nopeammin. Hop hop!
Sillanpää: Laulakaamme tukholmalaisten pilkaksi Suomen kansallislaulu!
Snellman: Se Runebergin pateettinen raapustusko?
Topelius: Johan Ludvig on vielä lapsi.
Nordenskiöld: Minä en osaa sanoja.
Topelius: Ei se mitään. Lauletaan nyt sitten.
Edelfelt: Odottakaa kun selvitän kurkkuani! (juo kulauksen viinaa)
Topelius: Vind och friska vågor stredo nyss vid sjön...
Sillanpää: Mitä helvettiä?!
Edelfelt: Tukkikaa tuon äpärän suu!
Topelius: Älähän poika opeta isääsi nussimaan.
Nordenskiöld: Minä en vieläkään osaa sanoja. (juo kulauksen rommia surumielisenä)
Snellman: Hahaha. Ei se mitään.
Edelfelt: Hoo! Kuka tuolta tulee!
Sillanpää: Sakarin laulu houkutteli sen tänne. Himoitsee puistonpenkkiämme.
Edelfelt: Mieshän on ihan musta! HUI!
Sillanpää: Mikä perkele tuo on! Ruskea kulkija! Näenkö jo näkyjä!
Nordenskiöld: Älkääs turhia pelästykö, minä olen nähnyt tuollaisia matkoillani ennenkin, ja paljon. Se on harmiton Afrikanneekeri. Viheliäinen otus. Älkää tervehtikö sitä tai se alkaa seuraamaan.
Neekeri: Hoi hoi, te laulaa kauniisti suomalaiset!
Topelius: Mitä sinä siitä ymmärtäisit, pahainen nekrupoika! Mistä lie oppinut suomea?
Neekeri: No äläs nyt...
Topelius: Sanotko vastaan?
Neekeri: En...
Topelius: Taas sanoit vastaan! (lyö neekeriä leukaan niin että se tuupertuu tantereeseen.)
Nordenskiöld: Kelpo isku!
Sillanpää: Kehtaa puhutella valkoista miestä noin.
Topelius: Kuka sinulle jaloa kieltämme on opettanut? Antaa kuulua!
Neekeri: Koulussa opin...
Snellman: Ruotsi on kyllä liian vapaamielinen maa. Ampua tuo pitäisi.
Edelfelt: Sano muuta.
Neekeri: Alistun kohtalooni, mutta eikö tämä nyt ole rasismia?
Nordenskiöld: RASISMIA, mustaan rumaan kalloosikin on näköjään oppi pakottamalla pakottaen uponnut. Ruotsi on niin rikas, että kouluttaa neekereitäänkin!
Snellman: Niin, rasismi on kyllä päivän sana.
Nordenskiöld: Niin!
Sillanpää: Syrjintäkö?
Topelius: Ei suinkaan, vaan rotuoppi. Siitä selittyvät monet ihmistä vaivanneet asiat, sillä ihminenhän tämäkin on! (potkaisee neekeriä kasvoihin)
Neekeri: Aijai! (tuupertuu taas maahan)
Edelfelt: Ihminen, kyllä! (polkaisee neekeriä)
Snellman: Vaikkei uskoisi.
Sillanpää: Alan ymmärtää. Eiköhän, veikkoset juoda rasismin malja!
Snellman: Liputtakaamme rotuopin puolesta! Niin, ja pohjalaiset ovat suomalaisista ylevin ja etevin heimo.
Topelius: Totisesti.
Nordenskiöld: Nyt se malja!
Sillanpää, Topelius, Snellman, Edelfelt ja Nordenskiöld: Skål!
Topelius: Hahaa, miksemme tarjoaisi neekerillekin rasismin maljaa?
Snellman: Tarjoa pois.
(Topelius juottaa viinaa puolitajuttoman, mukiloidun neekerin suuhun.)
Topelius: Skål! (taputtaa neekeriä päähän)