(F.E. Sillanpää, Jean Sibelius, J.L. Runeberg ja Sakke Topelius on kutsuttu pahamaineiseen Leinolaan. He saapuvat laulaen ja huutaen portille.)
Sibelius: Löllötilöö!
Topelius: Mistä nyt tuulee, miksei täällä ole vartiomiestä?
Sillanpää: On tuolla jokin koppi ainakin.
Sibelius: Hoi hoi, tonttu! (viskaa vartiokopin akkunaa kivellä)
Topelius: Sinä rikoit Einolta akkunan!
Sibelius: Oikein sille.
Runeberg: Miehen puhetta!
Vartiomies: Ööhhh... kuka shiellä?
Sillanpää: Mieshän on kaatokännissä.
Topelius: Totta taidat puhua!
Runeberg: Siinä on mies kuin isäntänsä. Mene pois edestä!
Vartiomies: Kyllä, herra suurmies.
(Eino Leino tulee poikia vastaan pihalle. Hänellä on yllään kiiltävä boheeminviitta.)
Leino: Ah, terveiset armajaiset, astukaa uuteen renesanssihuvilaani!
Runeberg: Onko tuo runouden lähde?
Leino: Se on paskakaivo.
Runeberg: Sinun tapauksessasi se on sama asia.
(Nurmikolla kisailee kaksi satyyriksi puettua faunia jotka ovatkin tosiasiassa nymffejä.)
Sibelius: Keitä tuolla telmii?
Leino: Minä toin nuo eilen mukaan ravitsemusliikkeestä. Puhuvat eestiä, ystävämme, he ovat veljeskansaa!
Topelius: Onpas koreat hepenet, ja maaliakin naamassa.
Runeberg: Mitä lie homoja.
Sibelius: Eino, sinun vartiomiehesi oli juopotellut! Ei kai tämä paikka ole vallan joutunut rappion valtaan?
Leino: Voi, minä pahoittelen! Voi sitä poikakultaa... eiköhän oteta ryypyt!
Sillanpää: Se on paikallaan.
Leino: Hoi hoi laulumies, tule tänne! (lehauttaa viittaansa jonka alla hänellä ei ole mitään)
Bellman: Ukko Nooa, ukko Nooa... kaatakaas tästä amforasta itsellenne.
Runeberg: Tuohan on riikinruotsalainen! Hyi olkoon!
Bellman: Djävla Runeberg! Djävla skit!
Runeberg: Haluatko kuonoosi!
Bellman: Ei uskoisi, että sinä olet ollut Carl von Linnén opissa, mokoma päätäsi rumasti aukova sammakko.
Runeberg: Teidän Tegnérille on täysi amatööri.
Bellman: No onhan nyt helvetti!
Leino: Ettekö te tulekaan toimeen, saatanan sunnuntaimaalarit!
(Topelius kusee nurmikolle.)
Leino: Lopeta tuo heti!
Sibelius: Eihän sitä nyt voi, kun on jo alkanut.
Leino: Nyt juodaan Bellmanin malja. Joka kieltäytyy, kaikotkoon näiltä mailta!
Sillanpää: Emmekö me voisi ennemmin mennä sisätiloihin?
Leino: Siellä tapahtui valitettavasti eilen tulipalo ja salonkini on asumakelvoton.
Sibelius: HA HA HAA! (osoittaa Leinoa sormella)
Leino: Senkin halpamainen aatelisnulikka.
Runeberg: Eihän täällä ole mitään muuta kuin tuo saatanan Bellman, pari homoa ja tuo vartiokoppi. Liian boheemia jopa minulle. Minä lähden.
(Leino viskaa Runebergiä kilpikonnalla takaraivoon.)
Runeberg: PERKELE!!!
Sillanpää: Mikä ihme se tuo on!
Sibelius: Sehän on kilpikonna. Näin sellainen Hvitträskissa, siellä mistä löysin niitä antiikkisia kalliomaalauksia.
Leino: Gallén-Kallela ne sinne teki. Konna taas tulee Bremenistä.
Sibelius: Mitä sinä Bremenistä?
Leino: Minä olen maailmanmies!
(Runeberg on vääntänyt kilpikonnalta niskat nurin.)
Leino: Eiiiih, minun Konnaseni!
(Runeberg talloo kuollutta kilpikonnaa ja raivoaa ja lopulta kusee sen päälle.)
Leino: Julmuri! Julmuri! (heittää Runebergiä toisella kilpikonnalla)
Sillanpää: Vai julmuri, entäs itse, sinähän noita heittelet?
Leino: Minä olen isäntä näillä mailla!
Topelius: Sen kyllä huomaa. Tämä rappio on syvä! Syvä kuin Kankkulan kaivo.
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Pidän siitä! (puraisee kilpikonnalta pään suuhunsa ja rouskuttaa)
Sibelius: No hyi saatana!
Sillanpää: Hyi olkoon.
Topelius: Hyi helvetin kuustoista!
Runeberg: Yyyhh... (oksentaa Leinon varpaille)
Leino: Eiköhän tämä ollutkin nyt tässä!
Bellman: Taidanpa tehdä tästä laulun.
Topelius: Jos otetaan nyt kuitenkin ne maljat?
Sillanpää: Se on kyllä tarpeen.
Leino: Skål för Bellman!
Sibelius: Skål för Leino! (katsoo vittumaisesti Leinoa)
Bellman: Skål för allmogen.
Topelius: Mitä helvettiä! Emme me mitään allmogen sentään ole.
Runeberg: Minähän sanoin, että hän on sietämätön! (heittää ryypyn Bellmanin kasvoille)
Sibelius: Minä muuten kusin siihen ryyppyyn.
Runeberg: HÄH?
Bellman: Kannattiko tulla tänne!