(Snellmanin kidutuskammiossa. Isäntä kuristaa Topeliusta kaulasta pythonmaisella falloksellaan. Waltari konttaa lattialla pelkät vaipat yllään Topeliusta miellyttääkseen. Tämä on Topeliuksen viimeinen ilta ja se on sellainen kuin miksi hän sen on vaatinut.)
Snellman: Rrrrh! Rrrrh.
Topelius: Tämä se on todellista kuristusseksiä!
Waltari: Isä, isä, anna kun imen sinut ihan kuivaksi.
Topelius: Henki pakenee minusta hiljalleen, ole nopea - phhhh
Snellman: Kuristu, olen Jumalan miekka!
Waltari: Isältä tuli jo! (...) Nyt se kuoli, herra suurherra.
Snellman: Sinä olet sitten seuraava. Olen luomakuntamme kruunun hovipyöveli!