(Turun vanhalle suurtorille on vieras englantilainen herrasmies pystyttänyt oivan kojun. Siellä hän melskaa ja julistaa sanomaansa. Kuinka ollakaan, paikalle saapuvat inspiraationaalista päiväkahvitaukoaan viettävät suhteellisen nuoret J.L. Runeberg, J.V. Snellman, Aleksis Kivi ja Elias Lönnrot.)

Sir Francis Galton: Ostakaa ostakaa, lehtisiä joissa selitetään ihmisten arvojärjestys! Tämän jälkeen kaikki tietävät paikkansa!
J.L. Runeberg: Ptruu! Katsokaapa vallan tuota mainiota miestä, joka Britanniasta saakka tänne on tullut kertomaan uusimpia innovaatioita tieteen saralla.
Elias Lönnrot: Mies puhuu kuin lestinsä taitaisi, tosi kuin vesi.
J.L. Runeberg: Ah, Anglian pyhiltä rannoilta on tämä ristiritari seilannut urheasti tuomaan pohjoiseenkin pyöreän pöydän henkeä ja iloista ylevyyttä, ajatelkaa.
J.V. Snellman: Mutta Johan, kuulostaa suorastaan kuin sinulla olisi anglofiilinen kausi päällä.
J.L. Runeberg: Pois se minusta, arvostan vain hyvää homoa kun näen sellaisen: tuo on oikea mensch! Kommen sie, alte kameraden! (Runeberg johdattaa epäilevän suurmiesretkueen kojun luo.)
Aleksis Kivi: Päivää ukko, tuletko sinä ulkosen maalta?
Elias Lönnrot: Terve sinä kaukaa tuleva, olkoot maamme sinulle vieraanvaraisia!
(Sadatteleva Runeberg työntää Kiven ja Lönnrotin pois tieltään.)
Runeberg: Tervehdys iankaikkinen! Tiedä toteen että me olemme Turun romantiikka ja tulevan kansakuntamme toivo ja kivijalka.
Kivi: Minä muodostan sen kivijalan!
Runeberg: Vaiti! (sivaltaa Kiveä kasvoihin. Kivi sivaltaa takaisin)
J.V. Snellman: Päivää englannin poika, me tulemme Turun Akatemiasta ja kernaasti tahtoisimme kuulla Englannin uusista saavutuksista jotta voisimme itsekin näitä tietoja hyödyntää tutkimuksissamme ja soveltaa niitä omassa maassamme. Kerropa siis meillekin sanomasi.
Sir Francis Galton: Etteivät studentit olisi katsoneet ylistyksen tuoppiin jo syvälle? Ei se mitään, ei se mitään, refreshment on tarpeen kun kuulette mitä minulla on teille kerrottava, minä levitän täällä eugeniikan ilosanomaa!
Kivi: Eugen Schauman tarjoilee meille Kaivohuoneella, onkohan hänellä piileviä kykyjä? Hän on niin vaatimaton...
Sir Francis Galton: Katsokaa, minä julistan teille rotuhygienian! Oppini avulla tietää jokainen kansa paikkansa ja eikä siinä vielä kaikki, vaan jokaisen miehen persoonallinen rotupuhtaus arvioidaan tarkasti. Ylimyksen biologinen ylivertaisuus rahvaaseen nähden todistetaan. Nimeni on Sir Francis Galton ja tapani tulette tuntemaan.
Runeberg: Voi pojat! Tästä minä pidän!
Lönnrot: Soppiihan tuota eppäillä.
Kivi: Vai tällä tavalla sitä laitetaan toinen ihmisen toisen edelle jo syntymästään! Hirveätä, ihmisyyttä polkee tällainen, aivan ahdistaa kauheasti aatoskin!
Snellman: Minä olen itse asiassa kuullut tämän suuntaisesta tutkimuksesta jo aiemmin -
Runeberg: Minä myös, hyvä veli!
Snellman: - mutta en tiennyt että ollaan päästy jo näin pitkälle. Kerrohan Sir Francis, jos sinua täten saan puhutella, itse olen Johan Vilhelm Snellman ja tämän kansakunnan tuleva suurmies, mihin suomalaiset sijoittuvat tällaisella rotuasteikolla?
Sir Francis Galton: Valitettavasti suomalaiset ovat perimältään vahvasti degeneroituja tureenilaisia mongoleja. Annan teille kudosta sitkeydestänne, ei teidän sukunne nimittäin pitäisi pystyä enää lainkaan lisääntymään, paitsi ehkä sikojen kanssa. Kansa on luonteeltaan laiskaa, hidasta ja vailla erityisiä lahjoja tai luontaista etevyyttä.
Kivi: Mitä helvettiä!
Lönnrot: Ennenkuulumatonta humpuukia ja mustamaalausta!
Runeberg: Niin niin, sitähän minä olen aina sanonut!
Snellman: Johan nyt, vai sellaiseen tulokseen ollaan tultu.
Sir Francis Galton: (katsoo Snellmania) Te ette tosin ole tyypillisen alaluokan tapaan mallinnettuja, hyvät herrat, luulenpa että teissä on ruotsalaista ja saksalaistakin verta, kyllä, oivallinen sekoitus.
Snellman: Katsos poikaa! (kohentaa kaulustaan)
Sir Francis Galton: Mitä nyt vähän turiaania...
Runeberg: (repii Lönnrotin kauluksestaan eteen näytille) Snellman on oiva luontokappale, mutta tuo ei koske meitä kaikkia! Katso, entäs tämä äpärä sitten? Nousukas!
Lönnrot: (hymyilee ystävällisesti) Päiviä taas.
Runeberg: Tämän elukan elinarvo tuskin on korkealla puntarissa, vai mitä! Hänen hufvudskålinsa, pääkulhonsa siis, sekin on puolta pienempi kuin minulla.
Sir Francis Galton: (ottaa Eliaksen leuan käteensä, kohottaa hänen päätään ja tutkii) No mutta, eloisat posket, kallonmuoto ja raajojen suhdanteet ovat sellaiset että tässähän on homo sapiens sapiens par excellence, luomakuntamme kruunu ja malliesimerkki hyvistä geeneistä. Vahvat lihakset! Todellinen tulevaisuuden toivo, sopeutunee uusiin tilanteisiin kuin olutta vaan ja nokkeluudellaan selvittää itsensä huipulle.
Kivi: No niin! Siinä on talonpojan vaatimatonta jaloutta.
Lönnrot: Minäpä sain oivalliset papiirit!
Runeberg: Mitä helvetin humpuukia! (viskaa Lönnrotin rähmälleen ja astuu esiin) Jos tuosta juopon hantverkkisäätyläisen pojasta loruilet tuollaista, niin mikähän puolijumala minä sitten olen?
(Runeberg poseeraa ylväänä Galtonin tutkiessa häntä.)
Sir Francis Galton: (tutkii Runebergiä) Voi hyvä tavaton...
Snellman: Annapa diagnoosin kuulua!
Sir Francis Galton: Pää on tosiaan turvonnut, silmät etäällä toisistaan. Kasvot osoittavat suvun olleen sisäsiittoinen sukupolvien ajan, tosiaan, näyttää siltä että esiäitinne on lisääntynyt kenties villikarjun tai jopa jättiläismäyrän kanssa. Kyllä, tämä mies on leuan muodostakin päätellen niin degeneroitunut ettei pitäisi enää olla hengissäkään. Tuo kaljamaha on aivan kauhea. Kaiken lisäksi se ihmisyys mikä hänessä enää sihisee on perimältään puolalais-turiaanista, kaikkein alinta pohjasakkaa inhimillisyyden viiniamforassa. Pahoin pelkään, että tämä on käytännössä silkka ihmismäisiä temppuja oppinut puoli-apina eikä laisinkaan ihmi- (Galton ei voi jatkaa, sillä Runeberg on iskenyt häntä kasvoihin. Lujaa.)
Lönnrot: (pyyhkii pölyä vaatteistaan) Ähä katoppa!
(Runeberg kihisee kiukusta, on tulipunainen kasvoiltaan sekä sanaton.)
Snellman: Voi sinua, kuomaseni. Lienee viisainta, ettei Suomessa kajota kovin väkevästi eugeniikkaan.
Kivi: Turpaan siinä tulee! Voi ahdinkoa.
Sir Francis Galton: (Runebergille) Kuulkaapa nuori herra, annan teille anteeksi, järkytys lienee suuri hengessänne, mitä sellaista teillä nyt enää on, teillekin ali-ihmiselle kun kuulette totuuden olemuksestanne. Pakkosterilisoitava teidät on kyllä silti. Mutta minulla on tällaista maailmankuulua eliksiiriä pullossa katsokaas, sitä kun ostatte ja juotte aamuin ja illoin hieroen myös sukuelimiinne, niin geenit korjautuvat osittain, vaikka onhan tämä tapaus jo niin syvästi rappioitunut että-
(Runeberg heittää Galtonia kivenmurikalla otsaan.)
Sir Francis Galton: Ow.
Runeberg: Ärrräääh! Runkkari. Humpuukimaakareita sirkuksesta!
Snellman: Huh huh. Onhan tämä jo vähän paksua. Kai se on aika taas näyttää, mistä suomalainen suurmies on tehty.
(Snellman lasauttaa 27-tuumaisen kalunsa Sir Franciksen pöydälle.*GATHUNK*)
Snellman: Hoplaa! Mitäs tästä sanot engelsmanni?
Sir Francis Galton: By the pricking of my thumbs, something wicked this way comes!
Kivi: Pistit sille jauhot suuhun!
Runeberg: Minulla on samanlainen.
(Snellman rullaa kalunsa takaisin housuihin ja Runebergin kiihtymys laskee.)
Lönnrot: Kjeh kjeh höh höö, kas niin kas niin, eiköhän mennä taas Pinellaan.
Kivi: (hymyilee tyytyväisenä) Mennään, ennen kuin Runeberg vallan sterilisoidaan.
Runeberg: Sopii yrittää.
Kivi: Pinellassa kertoo tänään Arvid Adolf Etholén matkoistaan, siellä on kuulemma Iberian ilta.
Lönnrot: Se on sitten sillä selvä, señoriitaa! (pyörähtää kastanjetteja kilkattaen)

(Sinä iltana Pinellassa juotiin monta maljaa. Päivällä sattunut tapaus ei jäänyt historiaan.)