(V.A. Koskenniemi ja F.E. Sillanpää notkuvat Kaivohuoneen baaritiskillä.)
F.E. Sillanpää: Mutta keskikesän kukkaisloistosta ja havumetsän huokauksista huolimatta, Eugen, milloin sinusta on kyyppari tullut?
Eugen Schauman: Olen kaatanut täällä juomia siitä saakka kun Sibelius kerran käski juuri minut hakemaan seurueelleen viinaa.
V.A. Koskenniemi: Käskevä olemus on Sibeliuksen pojalla, suurmiehekkyys hohkavi kaukaa.
(Johannes Linnankoski ja Mika Waltari astuvat kiihkeästi kiistellen Kaivohuoneen saliin.)
Mika Waltari: Eivät astiat ja aterimet osaa puhua.
Johannes Linnankoski: Se on tunnelmaa, talo kuiskii tuntojaan, ihmiset siinä puhuvat!
Waltari: Mikset anna ihmisten puhua tai kerro itse?
Linnankoski: En minä siihen tahdo sotkeutua.
Koskenniemi: Katso, Fransu-Eemili, sehän on nuori Mika, jonka kriitikot ovat taas kerran julkeasti teilanneet! Mitäs olet kevään puuhannut?
Waltari: Mitäs pojat hei! Juonut vaan ja huorannut.
Koskenniemi: Sus siunatkoon.
Waltari: Terve, Eugen. Tuplakonjakki molemmille!
Schauman: Tuttua merkkiä tulee, Mika.
Sillanpää: Tunnetteko tekin toisenne?
Waltari: Jo vain tunnen Eugenin, tutustuin häneen Sielun ja liekin aikana kun ainaisessa mystisessä vaelluksessani maistelin hänen syvimpiä sielunmaailmojaan.
Sillanpää: Siinä on todellinen historiallisten romaanien kirjoittaja!
Koskenniemi: Niin kai, vaikka juo vaan ja huoraa?
Linnankoski: Hei, minäkin olen täällä!
Sillanpää: Kippis.
Linnankoski: Kippis.
Waltari: Huh huh, otti kuulkaas hermoille Johannes Angeloksen jälkilöylyt. Kävin hospitaalissa, sitten join ja huorasin jonkun verran, ja nyt taas en ole kahteen kuukauteen nukkunut kuin viisi minuuttia per yö. Ja vaikken tahtoisi myöntä, otti se kriitikoidenkin tyrmäys sieluun ja sydämeen.
Sillanpää: Sitä minä vähän arvelinkin!
Waltari: Hyvä sinun on Nobelisi kanssa!
Sillanpää: Ai on vai?! Minun virallinen diagnoosinihan on Nobel-palkinnon aiheuttama sekoaminen ja masennus!
Waltari: Ai niin, siksihän sinä täällä istutkin. Anteeksi, en ole aivan oma itseni.
Koskenniemi: Otetaanpa vielä kierros!
Schauman: Tulloo, tulloo!
Waltari: Voi saatana, minulta on rahat loppu lompakosta!
Koskenniemi: Nooh?
Waltari: Koskis-setä, Veikk-Anter kuomani, lainaisitko pari hunttia niin maksan vaikka viikon sisällä?
Koskenniemi: Otahan poikaseni tuosta.
Waltari: Kiitosta, eri kivaa setä!
Sillanpää: Et olisi antanut, nyt se vaan juo ne!
Waltari: Höpön pöpön pöppöö. (vetää Sillanpäätä parrasta!) Hups vain!
Sillanpää: Mikä kunnioituksen puute harmaita hapsia kohtaan!
Koskenniemi: Koita nyt rauhottua, Mika!
Waltari: No EN!
Linnankoski: Waltari on taas vallaton!
Sillanpää: Saat anteeksi taatalta tämän kerran.
Waltari: Kiitosta vaan. Eugen, anna sikari! (...) Mutta kuulkaas, on jo verraten myöhä, minun pitää kyllä varmaan mennä nyt lepäämään suurmiesten krapula-alkooviin.
Schauman: Mutta eihän sinulla ole krapula, eivätkä suurmiehet sinne yleensä vapaa-ehtoisesti vetäydy!
Waltari: Niin, niin, mutta huomenna herätessä ehkä on! (toiveikkaasti) Krapulassa minä aina koen hurjimmat vuodatusvaiheeni! Minulla on uusi romaani kesken. Sen nimeksi tulee Turms esiroomalainen.
Koskenniemi: Oletko joskus ajatellut vähän loiventaa tahtia?
Sillanpää: Vastakysymys Mikan puolesta: viinan vai kirjoittamisen suhteen?
Waltari: Jo riittää! Minä vetäydyn nyt krapula-alkooviin.
Schauman: Katosta saa sitten olkipillistöllä lisää spriitä mikäli annostelu ei vielä ollutkaan riittävän runsas.
Waltari: Totisesti maar minä sen tiedän! Hyvää yötä sedät.
Sillanpää, Linnankoski ja Koskenniemi: Hyvää yötä poika!
(Mika Waltari kiipeää krapula-alkooviin.)
Linnankoski: Kuulkaas, oli se välillä aika pahana. Katsokaas tätä. (läväyttää Ilta-Sanomat tiskille.)
Sillanpää: Mitäs Iltsissä seisoo? Ole sinä minun silmäni, Eugen!
Schauman: Tässä lukee että skandaali Milanossa: hullu sianpaskahumalainen menestyskirjailija taisteli kuvitteellisia egyptiläissotureita vastaan.
Koskenniemi: Sinuhen vainot vieläkin niskassa?
Sillanpää: Nooh, ehkä hän täällä kotimaan kamaralla saa terveellisen levon.
Koskenniemi: Pelataanpa korttia!
(Puolen tunnin kuluttua Mika Waltari laskeutuu juhlallisesti portaita alas saliin täydellisen alastomana.)
Koskenniemi: No, mitä helvettiä!
(Mika Waltarin ilme lasittunein katsannoin muuttuu jäykän juhlallisesta autuaan onnelliseksi.)
Waltari: Minä olen Toimi, kuolematon!
Linnankoski: (ryntää estämään skandaalia) Tulehan nyt takaisin ylös, Mika!
Waltari: Jaa. Okei.
Koskenniemi: Vaan eipä ole miehen kalussa suurmiehekkyyttä nimeksikään.
Waltari: Minä kuulin tuon. (kiertää kiveksiään kierroksen ympäri, minkä johdosta falloksensa paisuu viisitoistakertaiseksi) Arsinoe, maistapa tätä!
Sillanpää: Hyvät hittavaiset!
Waltari: Kohta ma tanssin pukin tanssin...
(Linnankoski taluttaa sekapäisen Waltarin hellävaroen takaisin ylös alkooviin. Sillanpää ja Koskenniemi pudistelevat päitään. Schauman viheltelee epävireisesti ja putsaa laseja. Nurkkapöydässä innokas Panu Rajala tekee muistiinpanoja silmät kiiluen ja  kynä sauhuten.)