(Hämärästi valaistussa kamarissa, nojatuolinsa vierekkäin istuskelevat Zacharius Topelius ja C.G.E Mannerheim.)

Mannerheim: Hyve ette pjääsit tulemaan!
Topelius: Minähän kuulin sellaista että oli jotain sydämellä uudesta järjestöstä nuorelle Suomelle.
Mannerheim: Jöö. Menehen tiedän että sine pidät lapset. Kuule, mine eilen olen perustanut Mannerheimin lastensuojeluliitto!
Topelius: Mitä vanhat korvani kuulevatkaan! Onko se sellainen liitto, ettei minun tarvitse enää orpokodeista hakea reippaita rattopoikasiani ja simasuisia pikku ilotyttöjäni?
Mannerheim: Kylle, eike sinun tarwitse enee omia lapsiakaan njussia!
Topelius: Juuri nyt kansakuntamme totisesti tarvitsee uusia humaaneja instansseja...
Mannerheim: Juu juu, katso mine hoidan sodan mutta mine hoidan kyl myös rauhan! Katso! (taputtaa käsiään)
Topelius: Kuinka suurenmoista...!
(Esille tanssahtelee alastomia nuoria poikia ja tyttöjä, alkaen pian miellyttää Topeliusta ja Mannerheimia mitä alhaisimmin tavoin.)
Topelius: Ooh!
Mannerheim! Aah.
Topelius: Åhhåhhåhh!
Mannerheim: Arh, kovempa!
Topelius: Ime minkä jaksat!
Mannerheim: Uuh, uuh.
Topelius: Oi joi joi.
Topelius: Vi komma, vi komma!
Mannerheim: ICH KOMME, ICH KOMME JETZT!
Topelius: UUH AAH OOH IIH!
Mannerheim: Aaah.
Topelius: Uh huh.
(...)
Topelius: (sytyttää tupakan) Hyvin koulutettuja poikasia, täytyy sanoa. Tyttösiä mitenkään väheksymättä.
Mannerheim: Menehen sjanoin jo! Ja tjiedätkö, mite nyt pitää saata?
Topelius: Tiedänpä hyvinkin. (napsauttaa sormiaan) Marskin ryyppy piripintaan kertaa kaksi.
Eugen Schauman: Tulee heti, arvon suurmiehet.
Mannerheim: He-he! Senehen tjiesit! Je sinä sielle, pyyhi meidet puhdas.
Panu Rajala: Oitis, Herra Marsalkka; teen sen vaikka kielelläni...!