(Siwan hyllyjä tutkailee murheisin katsannoin mies vanhoissa, hienoissa vaatteissa. Hänen Melancholinen otsansa on kurtussa, kasvojen karvoitus ruokkoamaton. Kädessään hänellä on tyhjä tuohikori, muiden katseita hän välttelee omissa ajatuksissaan. Häntä puhuttelee kuitenkin ennakkoluulottomasti muuan Silja Sillanpää, työntäen lastaan vaunuissa. Jokin miehessä on herättänyt hänen huomionsa, kiinnostuksensa ja myötämielisyytensä.)

Silja Sillanpää: Anteeksi herra mikä hätänä, ettekö löydä etsimäänne?

Aleksis Kivi: Voi onnetonta hyvä sorea neiti, kuulkaas! Oikeaan osuitte, jo sen taitaa näkeä minusta päällepäin!

Sillanpää: Näin pienessä kaupassa on aika pieni valikoima!

Kivi: Voi, eihän puodin koossa vikaa ole; johan on pirtissä kokoa ja näköä ja valoa niin että kaikkea täältä luulisi löytävän; ja kaikkea maan ja taivaan väliltä mistä en olisi kenties uneksiakaan osannut, täällä todellakin on, mutta ei sitä mitä tekisi mieli! Hävetäkö pitäisi itseäni, ja kenties hölmönmerkki otsaan maalata?

Sillanpää: Nooh, monesta taitaa tuntua samalta tänä yltäkylläisyyden ja runsaudenpulan aikana... Näytätte jotenkin tutulta, ettemme olisi tavanneet Hämeenkyrön teatterijuhlissa?

Kivi: Minä en sellaisissa ole suurestikaan viihtynyt.

Sillanpää: Saanko kuitenkin udella mitä etsitte?

Kivi: Tuolla hyllyissä, tuolla näettekö! Tuolla näkyy kyllä olevan Porvoon mitalla sellaista jaloa juomaa mitä minä etsin. Mutta kaikki nuo putelit minulle ovat kovin outoja ja peljoittavia: ja kuinka voi kaljaa ja olutta tuollaisissa törpöissä sitten myydä? Pelkään, etten perinteikästä ja aitoa talon kaljaa, jollaista sitä uhkeana ja torpan poikana onnellisena siemailin, täältä laisin löydä!

Sillanpää: Tässä kaupassa on itse asiassa aika hyvä olutvalikoima... tsekkiläisiä ja saksalaisiakin on noin paljon!

Kivi: Ahaa... jo vain olen kaduilla kuullut niin monta kieltä, että tottahan veikkoset ovat asiakseen ottaneet näillä Härmän mannuillakin omansalaista oluttakin panna! Jo vain minussa povi rohkaistuu ja luulen, ettei noista myrkyty vallan mistään... Kuulkaa te jalo fröökynä, ettekö voisi minulle vanhalle nutipäälle ja hulttiolle neuvoa ja suositella, mikä näistä maistuu oikealle Pellervolle!

Sillanpää: Öh... suosittelen tuota Staropramenia, kannattaa ainakin kokeilla.

Kivi: Siunausta teille ja jälkikasvullenne! Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu! Nähdään vielä siellä Hämeenkyrön teatterijuhlissa joskus! (repii kassiinsa 20 pulloa Staropramenia ja vaeltaa epähuomiossa ulos maksamatta, mutta niin luontevasti ettei kukaan edes huomaa asiaa.)

Sillanpää: Olikohan se huru-ukko vai mikä sittenkään... tutulta se näytti. Noh noh rääpäleiseni! Matka jatkuu!