(Elias Lönnrot kohtaa A. Oksasen ja Aleksis Kiven tietymättömillä korpimailla. Kaikki ovat suksilla.)

Aleksis Kivi: Kas, sehän on tulevan kansalliseepoksemme kirjoittaja. Päivää, Ellu-kalu!

Elias Lönnrot: Päivää - mikä yllätys! Minä se olin vaan sienessä.

A. Oksanen: Doktor Lönnrot, otaksun. Sienessäkö? Miten se on mahdollista, keskellä talvia ja lumihi maassa?

Kivi: Hah! Sinä et sittenkään tunne kaikkea korpikansan tapoja ja taitoja, Oksanen!

A. Oksanen: Mitä se tahtoo sanoa?

Elias Lönnrot: Se sanoo, että minä olen sienessä, sano, sienikävelyllä. Söin aiemmin kavalaseitikkejä ja nyt  minä kävelen unimaailmassa, toisella puolella.

August Ahlqvist/Oksanen: Ai niin. Hyvinhän se menee. (...)

Lönnrot: Mitäs teille noin muuten kuuluu?

Kivi: Elämä ei nyt ole kaltoin kohdellut kärsimyksillä.

Lönnrot: Sepä mainiota.

Oksanen: Minä taas juon nyt viinaa. (nappaa moukkupullostaan aimo ryypyn)

Lönnrot: Aamen, ja hyvin tehköön!

Kivi: Aamen. Minusta ja Oksasesta tulikin toverit. Keitin hänelle helmikuussa kuutiollisen pontikkaa.

Lönnrot: Sepä mainiota kuulla. Kuutiollinen, se on velimiehen annos!

A.Oksanen: Kuule, höärhngää, minä olen nykyjään viinamäen mies! Ja tuo, me kaksi olemme katsos ryyppyveljiä, melkein kaksoset.

Kivi: Höärhngää! (kiertää suksisauvansa sompan irti ja ottaa sauvasta aimo huikan.) Etkös Eliaskin liittyisi meihin?

A. Oksanen: Eikös ole - höärhngää!- tohtori tuo Lönnrot raittiuslääkäreitä, kuten onkin hyvä ja toti?

Kivi: Uskotko itsekään moista? Höpönpöpönpöppöö.

Elias Lönnrot: Kuulun toki iloiseen raittiusseuraan, mutta se sallii kristillisen ryypyn tasan klo 12. Ja auringon asennosta päätellen seuraavan klo 14, koska pohjolan aamu on pitkä. Hetki on käsillä, ei aina edes valitettavasti tiedä milloin. Riemuiten silti ryypyn riistän jos suolimulkku tunkea alkoo, ja oluta ja viiniä saa ottaa toki niin kuin minäkin...

Aleksis Kivi: (halaa karhunotteella Lönnrotia) Nyt sinä ystävä! Puhut totuutta! Onko sinulla sitä denaturoitua spriitä?

Lönnrot: On sitä tässä hevoselle putelissa, mutta älkää käyttäkö väärin.

A.Kivi: Emme me toki, vanha ystävä! (nappaa pullon, kiertää korkin auki, ottaa spriitä ja välillä ottaa lantringiksi lumen suloista maata.) Höärhngää!

Ahlqvist: Hevoslääkettä? Onkohan tuo nyt aivan oikein?

Lönnrot: Se on itse asiassa tavallista vahvempaa laudanumia. Hiljaa homo! Tohtori määrää.

Ahlqvist: Niin no joo. Höärhngää!

A.Kivi: Otahan sinäkin vastineeksi tuosta! (tarjoaa suksisauvaansa Lönnrotille)

Lönnrot: Tämäpä innovatiivinen varasto. Sehän on hyvin käytännöllinen erämiehelle.

Kivi: Vanha siuntiolainen perinne, oikea kansantraditio!

Lönnrot: Ilmankos. (ryyps ryyps gnäh ah) Riemuiten sulta ryypyn riistin! Nyt kun kaikki on osuvassa ahterissa, emmekö tulisi kotiimme? Minä kutsun teidät molemmat kotiimme.

A.Kivi: No johan nyt on! Kiitos, kiitos! Höärhngää!

A. Oksanen: Kiitos, kiitos! Höärhngää!

Lönnrot: Kiitos, kiitos! Hiihtäkäämme. Oivallisilla suomalaisilla hikilaudoillamme olemme perillä jo huomenaamulla!

Kivi: Ja sauva kiertämään! Sen avulla olemme perillä jo huomenillalla!

Oksanen: Otanpa tuosta.

(Suurmiehet hiihtävät lopulta reippahasti ja kansallismielisesti Lönnrotin pihaan, siihen Sammatin tupasen etehen.)

Lönnrot: Tulkaatten armaaseen kotihini, jossa lapseni syntyivät, kasvoivat ja kuolivat!

Aleksis Kivi: Älä nyt puhu paskaa, eivät ne täällä syntyneet. Kuinka monta lasta sinulla oikeastaan on?

Lönnrot: Yksi enää jäljellä. Kummaa puhetta taloontunkeutujalta.

Aleksis Kivi: Mitä röyhkeää paskavittua, kusi kusi sperma oksennus, höärhngää! Taloontunkeutuminen? Oletko taas kuunnellut Snellmania ja sen lakiehdotuksia?

A. Oksanen: Nyt meidän on painittava Kivi maahan.

(Elias Lönnrot ja August Ahlqvist painivat Aleksis Kiven maahan.)

A. Kivi: Jo nyt on ruttosaatana! Ha ha haa! Nauran teitä, nauran, koska olette matoja!

Lönnrot: Hiljaa.

A. Kivi: Hyvä on.

(Eino Leino saapuu paikalle. Suksilla.)

Eino Leino: Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun veri on tuoreena maassa! Pitkin metsiä ryskytellä, kotona hevoinen haassa. Päivää, päivää! Katsokaa, minä toin teille kettua ja kiliä. ...mutta mitäs nyt?

Lönnrot: Me löimme painia. Mutta sinäpä olet aikamoinen yllätys näillä main.

A. Oksanen: Älä sinä taatto puhu paskaa, minä osasin odottaa tätä koko ajan.

Lönnrot: Häh?

A. Oksanen: Jo eilen me Leinon kanssa olimme kestikievarissa ja joimme sahtia. Sen jälkeen hyökkäsimme suksille ja kiersimme soita ja mantuja.

Lönnrot: Häh!

Eino Leino: Ottakaahan tästä kystä kyllin, minulla on karjalanpaistia. Olen kerännyt runoja koko syksyn ja maha vaan kasvaa näillä ystävällisillä seuduilla!

Lönnrot: Eihän puhuta enää paskaa, vaan menkäämme sisään. Meilläpäin osataan laittaa ketusta piirakkaa. Mutta mistä tuon kilin sait?

Eino Leino: Kell' apajat on, se apajat kätkeköön. Kaipa tuo Aleksis Kivikin tuosta jossain vaiheessa virkoaa.

Aleksis Kivi: MINÄ ELÄN! (tekee innoissaan lumienkeleitä)

Lönnrot: No niin. Menkäämme sisään.

Eino Leino: Kiitos suuri. Voitte sitten kuunnella helkavirsiäni.

Kivi: Kuulkaa ensin. Check this out! Me olemme täällä Oksasen kanssa oikeasti siksi, että nyt on tasan vuosi siitä kun Elias sai Kalevaleen valmiiksi.

Lönnrot: Onko? Häh?

Leino: Sehän on juhlan aihe! Miksette eilen mitään puhuneet?

Oksanen: Tiesimme että yhytämme sinut kuitenkin.

Leino: Antaisitte nyt viinaa.

Lönnrot: Otahan tuosta.

Kivi: Vaikka toivoimme ettemme... Elias, nythän on sinun nimipäiväsi!

Lönnrot: Mutta eihän Suomessa edes ole vielä nimipäiviä.

Kivi: Myös Snellman kävi täällä viime vuonna, muistatkos?

Lönnrot: Se hundsfotti!

Kivi: Aivan. Helsingin Yliopisto on nyt luonut nimipäivät Suomelle, ja tänään on Eliaksen päivä!

Oksanen: Doktor Lönnrot on nyt tosi ja armas juhlakalu!

Lönnrot: Ettette vaan vedä minua jykkelistä? Lemmenluirua laskettelette,herkkujerkkua vedätätte.

Leino: Minä vahvistan näiden kertomuksen! Se oli uroteko vailla vertaa.

Lönnrot: No - kai se sitten on uskottava. Nyt sisään, juhlimaan!

Oksanen: Mieli virkeäksi!

Leino: Pötyä pöytään!

Kivi: Surut pois!

Leino: Mutta ei tässä vielä kaikki. (viheltää)

(Aino Kallas saapuu metsänsiimeksestä alasti harmahalla sudella ratsastaen!)

Leino: Terve, oi sudenmorsian!

Aino: Päivää, oi suurmiehet. Tämä tässä on Amarok.

Amarok: Hauska tutustua.

Oksanen: Mitä helevettiä?

Leino: Aino on muinaisjumalten tulkki ja pohjolan luminymffi!

Kivi: Terve, oi hukka pedonsukuinen.

Amarok: Moi.

Lönnrot: Kaikki messiin vaan!

(Suurmiehet astelevat savupirttiin, jonka porstuassa odottaa itse Hittavainen, muinainen jänisjumala.)

Hittavainen: Päivää. (katsoo kelloaan) En kai ole myöhässä?

Lönnrot: Et suinkaan! Näette kai tekin tuon?

Kivi: Totisesti!

Hittavainen: Ethän hukka mua haukata koita?

Amarok: Olen kasvissyöjä.

Hittavainen: Minulle sopisi sitten poijaat uhrata.

Kivi: Mikä maistuisi?

Hittavainen: Onks porkkanoit?

Kivi: No ei, mutta kävisikö tällainen maukas nakkimakkara Leipzigistä?

Hittavainen: Pistäpä tänne. (Hittavainen järsii jänismaisesti nakkia hyvällä ruokahalulla.)

Amarok: Minullekin sopii vielä uhrata.

Kivi: Nakkimehua kaikille!

Amarok: Lups.

(Nurkissa rätisee virvatuli, pallosalama ja alkulataus. Ja illalla pidettiin Pohjolan pidot.)