(Nuori Zacharias Topelius on opin saunassa autuaassa. Maisteri J.L. Runeberg tenttaa häntä ankarasti.)

Topelius: Öö... Seneca Nuorempi oli stoalainen filosofi. Hän kirjoitti myös näytelmiä.

Runeberg: Hyvä! Entä Seneca Vanhempi?

Topelius: Öö...

Runeberg: Ei käy päinsä, ei käy sitten ollenkaan. Mitä tämä tällainen on. Sormet pöydälle!

(Topelius laittaa alistuneesti sormet pulpetille. Runeberg hutkii niitä napakalla vitsallaan.)

Runeberg: Kestä se kuin mies!

Topelius: Kyllä herra maisteri.

Runeberg: Alahan luetella muita stoalaisia filosofeja, kun kerran niistä tiedät!

(Topelius luettelee ahkerasti:)

  • Antipatros Tarsoslainen
  • Antipatros Tyroslainen (nuorempi)
  • Antipatros Tyroslainen (vanhempi)
  • Apollodoros Seleukeialainen
  • Ariston Khioslainen
  • Arulenus Rusticus
  • Athenodoros Kananalainen
  • Athenodoros Kordylion
  • Attalus
  • Barea Soranus
  • Publius Clodius Thrasea Paetus
  • Lucius Annaeus Cornutus
  • Dardanos Ateenalainen
  • Diodotos
  • Diogenes Babylonialainen
  • Dionysios Herakleialainen
  • Publius Egnatius Celer
  • Epiktetos
  • Eufrates
  • Geminos
  • Hekaton
  • Helvidius Priscus
  • Herillos
  • Hierokles
  • Junius Rusticus
  • Khrysippos
  • Kleanthes
  • Marcus Aurelius
  • Mnesarkhos Ateenalainen
  • Musonius Rufus
  • Panaitios
  • Persaios
  • Polemon Ilionlainen
  • Poseidonios
  • Rubellius Plautus
  • Sekstos Khaironeialainen
  • Seneca Nuorempi
  • Sfairos
  • Zenon Kitionilainen
  • Zenon Tarsoslainen

Topelius: Enkös jo vain tiennyt sentään aika hyvin, herra maisteri Runeberg?

Runeberg: Paukapää! Läskiaivo! Turvenuija! Senkin pikku paskahousu! Unohdit Krates Malloslaisen, mitä pahaa se jalo ja hieno antiikin kaunis mies on sinulle tehnyt?! Mikä sinä luulet olevasi! Luuletko että minun kärsivällisyyteni venyy loputtomiin?! (raivosta yhtäkkiä sinertäväkasvoinen Runeberg lyö nuorta Topeliusta nyrkillä kasvoihin.)

Topelius: Ooh! Armoa, herra maisteri!

(Runeberg ottaa Topeliusta rinnuksista ja viskaa tämän lattialle. Topelius pidättelee itkua ja paiskautuu pitkin lattioita. Runebergin vimma saavuttaa hypomaanisen sadismin.)

Runeberg: Aaaah! Luulitko että laulusi ja tanssisi ja taikauskosi auttaisi sinua, Sakari? Minä olen Kolmas Ilmestys! Minä olen jonka Jumala on valinnut! Minä olen Kolmas Ilmestys! Minä olen Kolmas Ilmestys! Sanoinhan että söisin sinut! Sanoinhan että söisin sinut suihini! 

(Runeberg jahtaa pakoon hengenhädässä konttaavaa Topeliusta ja ahdistaa hänet lopulta nurkkaan. Sitten hän hakkaa Topeliuksen kalloa kartulla kerran[THUNK], jolloin jo Sakarin taju lähtee, toisen[(THUNK] ja kolmannenkin[KRÄK], jolloin kallo aukeaa, ja vielä kerran hän lyö [MÄTS]... sitten hän vihdoin malttaa hengästyneenä lopettaa.)

Runeberg: Huh huh...

(Elias Lönnrot on saapunut paikalle tavallistakin suuremman melun johdosta.)

Lönnrot: Onkos kaikki kunnossa?

Runeberg: Joo, olen valmis!

(Jostain alkaa soida Brahmsin Viulukonsertto  D-duurissa Op.77 "Vivace Non Troppo". Topeliuksen aivoja valuu lattialle ja Lönnrot rientää häntä paikkaamaan. Tällä tavalla Topeliuksesta kasvoi kansakuntamme kivijalka ja suuri sivistäjä.)