(J.L. Runeberg kartanonsa verannalla jongleeraa tortuilla pirunpolkkaa tanssien. Meteli on hurmaava. V.A. Koskenniemi ja Eino Leino istuskelevat penkillä esitystä katsellen.)

Koskenniemi: Se on tuo mies piru miehekseen, kuin tuhat pirua häntä haarukoillaan pistelisi...

Leino: Mikä hänestä oikein sai moisen ilmestyskirjan pedon? Onko se se viina? Vai onko hän vain aina ollut tuollainen?

Koskenniemi: Kysymyksesi eivät suinkaan sulje toisiansa pois.

Leino: Mitä tarkoitat, sa kaheli kehveli kepponen?

Koskenniemi: Tuo mies tai peto tai mikä piru lieneekään ryyppäsi jo ennen syntymäänsä!

Leino: Kuolemaa edeltävä elämä - ah, tuo esoteerinen teosofinen...

Koskenniemi: Tuki jo turpasi, oi mun päivieni pimeys! Hänen äitinsä, tuo kukkea Anna Maria Malm, raskautensa aikana ryyppäsi niin mahdottomasti paloviinaa ja arrakkia joka päivä edes vähän hillitäkseen kohdussaan temmeltävää peikkolasta. Mutta eikö mitä, sikiö tuntui siitä vain piristyvän niin mahdottomasti että kovensi vain tahtia. Anna Maria parka oli haljeta. Onneksi sentään tuo möhkäle tuli ulos puoli vuotta etuajassa, tosin sillä lailla erillislaatuisesti, että hän putkahtaen ulos korvasta karjahtaen "SKÅL! SKÅL! SKÅL! Minun maljani! Skål för böghets eviga ära! HÅ HÅ HÅÅ!" tuli tähän maailmaan sitä mustana ruhtinaana hallinnoimaan.

Leino: Ööö...

(Runeberg hyppelee vimmatusti huudahdellen "HÅ HÅ HÅÅ! HÅ HÅ HÅÅ!" ja kähmien vaimojen takamuksia sekä rintoja. Juhlat kestävät aamuun saakka eikä viina lopu koskaan.)