(On kaunis kevätpäivä vaikka tiet ovatkin mutavelliä. Jokseenkin rähjäinen Matti Pohto koputtaa Kaivohuoneen ovea.)

Eugen Schauman: Kuka siellä? Me emme myy viinaa pihalle emmekä osta mitään!

Matti Pohto: Hyvää päivää teille. Minä olen Matti Pohto ja tulisin mielelläni Suomen suurmiehiä tapaamaan.

Eugen Schauman: Nimeänne en ole koskaan kuullutkaan. Ja jos olenkin, sen olen unohtanut saman tien! Ja hyvä niin!

Matti Pohto: Hyvä on. Minä pelastin suomalaisen kirjallisuuden, minä yksin. Minulla on yli kolmetuhatta kirjaa, jotka olen työllä ja tuskalla kerännyt jalon sivistyksen aatteen ja kulttuurin arvostamisen nimessä, ja niistä tulee olemaan korvaamaton apu, kun kirjastot kohta syttyvät palamaan.

Eugen Schauman: Olette siis pyromaani, uhkailetteko? Ha-ha. (siemaisee ohimennen tasku-Matistaan moukun) Onko teillä suosituksia, tunnetteko jonkun?

Matti Pohto: Ööh...

Eugen Schauman: Sitä minä arvelinkin.

Sakari Topelius: (toikkaroi salin puolelta paikalle sikari kädessä ja silmät lasittuneina) Eugen! Kuka siellä rymyää tähän aikaan päivästä?

Eugen Schauman: Tuollainen resupetteri. Älä nyt vain sano, että sinä tunnet sen?

Topelius: Ahaa... javisst ja, voin ikäväkseni sanoa tuntevani.

Eugen Schauman: Älä nyt perkele vain sano, että se pitäisi päästää sisään!

Topelius: Tuo maankiertäjä on käynyt vain rippikoulun, jos sitäkään, Sellaisen talonpojan poika, joka talonsakin menetti. Käytännössä mies on siis puukkojunkkarin äpärä. Lukutaidoton kansanmies joka on elänyt köyhää ja vaatimatonta elämää. Vaatimaton, mitä nyt paitsi on kohta vaatimassa itselleen liputuspäivääkin - naurettavaa! Rohmunnut kyllä itselleen tuhansia meidän kirjojamme, mut' sitä ei hyveeksi lasketa näil' main! Pakkomielteinen kulkuri, joka kelvatkoon niteitämme säilömään, mutta hänen sielunsa ryömii kuin mikäkin ankea myyrä. Analfabeetti koettaa olla bibliofiili! Juuri hänenlaisistaan mongoloideista meidän on päästävä eroon, kehityttävä ja noustava korkeammalle, nähtävä ikuinen liekki. (katsoo Pohtoa alaspäin halveksien ja merkitsevästi) Hän vetäisi meidät todelliset hengen jättiläiset ja kansakunnan henkiset rakennusmestarit alas kaltaisekseen, kuolkoon mieluummin 40-vuotiaana renkipahasen kirveeniskuun. Älä missään nimessä päästä sisään, Eliaassakin on jo kestämistä. Menköön matkoihinsa, mokoma kirja-Matti maanvaiva!

Eugen Schauman: Olette kyllä jo enemmän kuin salonkivirkistetty, mutta puhutte yhtä kaikki järkeä. Tätä minä ounastelinkin. Matkaas', hampuusi ja hunsvotti, kaltaistesi pienmiesten joukkoon kullia kiehnäämään!

Matti Pohto: Niin on. (kaivaa housuistaan pontikkapullon, juo ahnaasti ja laahustaa tiehensä.)