(Helsingin rauta-tie aseman ratapihalla singahtelee luotijunia ja lättähattuja itään ja länteen. Konduktöörit melskaavat kuin vaahtosuisina vääpeleinä ja useimmat ihmiset ovat humalassa. Alhaiset tarpeet ja jätökset toimitetaan asemarakennuksen seinää vasten ja löyhkä on melkoinen. Aseman lippukassalle saapuu humalainen C.G.E. Mannerheim tukkihumalaista Kyösti Kalliota taluttaen.)

Mannerheim: Kaks lippu Nådendals seurahuone tikets pliis! HIKK! Röyh.

Kyösti Kallio: Önönnöngööh.

Tiketööri: Herra marsalkka, te voitte ilman muuta asettua raiteelta yksi tapahtuvan kunnialähdön salonkivaunuun parhaaksi katsomassanne järjestyksessä! Kuten myös viehättävä seuralaisenne!

Kallio: Göö! Önnöö.

Mannerheim: Vad fan! Raus, schnell.

(Mannerheim ja Kallio hoipertelevat ulos ratapihalle, jossa Mannerheim yllättäen vetäisee sapelinsa esiin.)

Mannerheim: Njyt sine maamies ja polsevik-myöntyve president päättät päivesi!

(Mannerheim tarttuu Kyösti Kallioon takaapäin ja vetäisee tältä kurkun poikki.)

Mannerheim: Ha!

Kallio: Öööörgh. (kaatuu lumeen verta vuotain. Samanaikaisesti Mannerheim kuitenkin takavarikoi tämän povitaskusta taskumatin ja juo siitä ahnaasti)

(Vierelle hoipertelee humalainen Jean Sibelius tukkihumalaista Matti Uusimiestä kannatellen.)

Sibelius: Helsinki vie kaiken laulun minusta! Mitä helvettiä sinäkin nyt menit siinä tekemään, ja vielä Sibeliuksen päivänä - minua pilkataksesiko?

Mannerheim: Teloituksen! Ekö teneen olekaan itsenäisyyspäive?

Matti Uusimies: Mun pitäis, mun pitäis...

Sibelius: Teloitus Helsingin rauta-tie asemalla? Tasavallan presidentti tekee kuolemaa! On siinä juhlan aihetta!

Mannerheim: Niin on! Senaatintorilla tai Kaivohuoneella, siihen paikkaan, samantekevee! Minue vituttee tämmöinen väljirauha hömpötys! Risto Ryti, henelle kelpaa sota!

Matti Uusimies: Näinköhän...

Mannerheim: Ole sine hilja polsevik-äpärä!

(Tilannetta ihmettelemään tulevat myös Friedrich Nietzsche ja Christer Höglänta.)

Nietzsche: Raaka on ihmisen luonto vai onko se vain eläin vai onko se yli-ihminen!

Höglänta: En tiedä, mutta sinähän sen tiedät, koska olet nähnyt!

Nietzsche: Ihmiskunta on juuri kokenut aamuruskon valaistuksen ja näinkö se reagoi synnytystuskan ja kasvukivun lailla vähäläisyydessään?

Höglänta: Meidänkin kansakuntamme on juuri vihdoin ja viimein päässyt osaksi aamuruskoa, ja näin se reagoi!

(Mannerheim polttaa tyynesti sikaria ja tarjoaa Sibeliukselle. Matti Uusimies hoipertelee ratakuiluun ja jää junan alle.)

Höglänta: No voi saatana!

Sibelius: Miksi se nyt noin teki?

Mannerheim: Voi olla, että ilta vaatii lisääkin uhreja. (puhdistaa veristä sapeliaan 5000 markan setelillä)

Höglänta: Soittakaa hospitaalilanssi!

Sibelius: Tarkoitatko lasarettivaunua?

Nietzsche: Kuningas on kuollut, kauan eläköön kuningas! Selviytymistaisteluako on tämä kaikki...

Sibelius: En tiedä, mutta nyt alkaa iltarusko! (vetäisee housunsa alas, menee kyykkyyn, ottaa viinapullosta huikkaa ja paskantaa sikaria yhä poltellen.)

Höglänta: Sellaista soittoa...

Mannerheim: Skål på den saken! Gravöl! Gutår! (pieru)