(Kauppias Otto Lumpeen kotona pohjois-Esplanaadilla.)

Otto Lumme: Kalevalaseuran kokous alkakoon!
Eero Järnefelt: Julistan kokouksen alkaneeksi.
Robert Kajanus: Minä vahvistan....
Jean Sibelius: Vaiti, ette te ole suurmiehiä! (istuu jalat pöydällä ja imee bordeaux'ta mehupillillä)
Järnefelt: Osaako herra suurherra itse sitten paremmin?
Sibelius: On siinä mulla lanko! (riisuu kenkänsä ja sukkansa)
Lumme: Mitä sinä nyt!
Sibelius: Nämä ovat jalomuotoiset jalat, katsokaa! Minun suvussani ei ole tehty ruumiillista työtä moneen sukupolveen.
Järnefelt: Yhh, mikä lemu.
(Eino Leino saapuu Kaivohuoneelle... eikun Otto Lumpeen kotiin.)
Järnefelt: Sinunhan piti olla täällä jo ajat sitten!
Leino: Hei! Tulen Royalista... ööäääöö... olin siellä hieman virittäytymässä tunnelmaan.
Järnefelt: Haiset viinalle!
Leino: Vaiti! (läiskäisee Järnefeltiä poskelle)
Järnefelt: Tämäkö muka spirituaalista käytöstä?
Leino: Nyt minä lausun runoni...
Sibelius: ÄLÄ HUUDA KUIN HULLU!
Leino: (närkästyneenä) Kuka siellä, paljasjalkainen Helsinkiläinen vai  Hämeenlinnan meluava rytöpaska, oikea talonpoikaissieluinen kikkeli-Aulis, mokoma plebeijeistä pörisevin...
Sibelius: Vetoketjusi on auki.
Leino: No saatana...
Järnefelt: Otetaanpa kaikki ryypyt ja kuunnellaan sitten se runo!
Alpo Sailo: Sovinnon malja!
Sibelius: Kuka sinä olet?
Sailo: Minä olen Alpo Sailo, kuvanveistäjistä etevin.
Leino: Tänne sitä ryyppyä.
(Aika kuluu.)
Sailo: Missä se Leino on?
Järnefelt: Hän meni käyttämään vesiklosettia.
Sailo: Siitähän on jo puoli tuntia!
Sibelius: Mennäänpä katsomaan!
(Sibelius, Sailo, Järnefelt, Kajanus ja valikoima vähemmän suuria miehiä ryntäävät katsomaan WC:tä jossa Leino makaa sammunenaa sotkeutuneena omaan paskaansa.)
Sibelius: HA HA HAA! (osoittaa sormellaan)
Järnefelt: Hihihihihi!
Leino: Örrrh... mitä te! (sulkee oven)
(Aika kuluu.)
Leino: Noin, parin kahvin ja konjakin jälkeen olen jälleen iskussa.
Sibelius: Lupaan säveltää sen sinun runosi. Huonoja runoja on aina helpompi säveltää kuin hyviä.
Leino: Kiitos kohteliaisuudesta.
Sibelius: Ei se ollut kohteliaisuus, senkin pelle!
Leino: Olet niin tyhmä ja ruma, pääsi näyttää pääkallolta!
(Sibelius ottaa Leinoa kraivelista kiinni ja julmistelee.)
Leino: Ääääh! (tuhnuttaa kauhuissaan)  Tassut irti tai lyön sinua niin että pääsi kierii lattianrakoon!
Sibelius: Hyi helvetti mikä haju. (menee toiseen huoneeseen ja katsoo itseään mietteliäästi peiliin) Minulla taitaa olla reumatismi huomenna.
Leino: Minä olen ruotsalainen aatelinen ja kansainvälinen renesanssihahmo!
Järnefelt: Minä luulin että olet Suomen suurmies.
Leino: No enhän minä muuten voisi ollakaan!
Kajanus: Elias Lönnrotin, todellisen gentlemannin malja!
Leino: Jaa. Ei se paska punnitsemalla parane.

(Tämä näytös oli tosi ja se jatkuisi vielä pitkään mutta en jaksa enää kääntää rahvaan kielelle. Totuus on Suurmiehelässä tarua ihmeellisempää)