(Minna Canth saapuu taas eräänä sumuisena aamuna mälliä valuen Kanttilan aamiaispöytään kotoisessa Kuopiossa.)

Elisabeth Järnefelt: Huomenta. Tepä nukuitte pitkään ja makeasti.
Minna Canth: Huomenta! Höö, riittää minun pöyvässä aina Jäärnevelttejä! No tokkiisa nukuinnii ku tuasiisa röörit paukku.
Järnefelt: Vai niin!
Aino Sibelius: Ihan kun tuoksuisi hevoselle.
Canth: Oekeen sinä haestat, Joonas ja Seppo kävi eilen minnuu paukuttamassa, ja kävihän tuo Ruuneperikin ruilauttamassa liemensä sekkaan!
Järnefelt: Kävikö Runeberg täällä?
Canth: Kävi kävi, ja kauan kävikin! Ensin minnuu siemensi Joonas, sitte Ruuneperi, ja sitte vielä Seppo! Sitte minä jäin makaamaan ja ne ratsasti pois.
Aino: Kuinka animalistista! Lisää teetä?
(27 Sodoman kuukauden päästä eräänä aurinkoisena iltapäivänä Minna Canth ja K.A. Tavaststjerna flaneeraavat käsikynkkää Mikkelin kadulla.)
Minna Canth: Voi voi, kuinka minä olen lihonut! (pitelee mahaansa)
K.A. Tavaststjerna: On teille noita muotoja siunattu, totisesti!
Canth: Kalle, Kalle, nyt se tuli! (SPLASH)
Tavaststjerna: Missä, missä? (katselee ympärilleen) Mikä?
Canth: No se lapsivesi!
Tavaststjerna: Lapsivesi?! Kautta Puijon!
Canth: No tee nyt jotain mies!
Tavaststjerna: Mitä? Mitä minä teen? (hyppii ja koikkelehtii ympäriinsä)
Canth: Mitä pahuksen halvattua? Pyhä jysäys! No olkoon! (menee nurmikolle makaamaan ja ponnistaa)
Tavaststjerna: Kovempaa!
Canth: Ärrrh! On tässä maassa ennenkin puskettu äpäriä ties minne!
Tavaststjerna: Otatteko synnytysryypyn?
Canth: Johan tuo maistuu. Ärh!
Tavaststjerna: Pää näkyy jo!
Canth: Ärrh!
Tavaststjerna: Suopea sallimus...
(Minna Canthin sisältä hyppää Mikkelin väen ällisteltäväksi oivallinen kentauri.)
Kentauri: Iihahaa.
Canth: Tämä siitä sitten tuli! Olen niin onnellinen.
Rahvas: Mikä luonnoton peto lie taakaksemme tullut!
Canth: Ei poikani ole mikään peto.
Rahvas: Pelottava otus, tappakaamme se heti!
Tavaststjerna: Perääntykää, rahvas, oitis! (heiluttaa soihtua)
Kentauri: Minä olen irstautenne tulos, mutta pelastuksenne tie.
Canth: Poikani puhhuu!
Rahvas: Helvetin syövereistä noussut, puhuva oikku perkeleen!
(Paikalle marssii humalainen Mannerheim.)
Mannerheim: Njo niin, mites täällä tapahtu! Hajaantuka.
Rahvas: Marski keltakatse!
Tavaststjerna: Silmänne ovat keltaiset, kirroosi jo vaivaa.
Mannerheim: Pötypuhe. Hus hus!
(Kentaurin silmiin syttyy tuli sen nähdessä uniformuisen Mannerheimin. Näppärästi kentauri nappaa marskin, vetää häneltä housut alas, asettaa hänet kontilleen ja alkaa astumaan häntä takaapäin)
Mannerheim: Ögghööö!
Canth: No niin on kuin isänsä.
Tavaststjerna: Mutta katsokaa hänen silmiään!

(Mannerheimin maksakirroosi parantuu ja kansa riemuitsee. Kentauri astuu lamaantunutta Mannerheimia perseeseen keskellä Mikkeliä kunnes laukeaa.)