(Suurmiehiä ei tietenkään ole kutsuttu rintamalle, koska he ovat suurmiehiä, mutta koska he ovat suurmiehiä, he ovat muodostaneet oman patalaljoonan, ja ovat matkalla Moskovaan. Kaikki ovat onneksi nauttineet sotaryyppyä enemmän kuin kyllin.)

Lönnrot: (juoksee etulinjassa kiväärin pistin ojossa) Antaa mennä, kun on alamäki vaan.

Kivi: (juoksee Lönnrotin rinnalla ja viskoo kranaatteja niin oikealle kuin vasemmallekin): Et enää ryssä enää tanssi kyllä jämpti on niin jumal'aare!

Snellman: Minä annan suojatulta. (ampuu hyvistä asemista konekiväärillä)

Sibelius: Tämä pikakivääri taas on vähän kuin klarinetti! Pa-pa-pa-pa, pöpöpö!

(Runeberg kurvaa paikalle Joonaksen ja Sepon vetämällä vaunulla jonka päälle on asennettu tykki. Runeberg laukoo suu vaahdossa tuon tuostakin niin että vaunu hyppelehtii vallattomasti)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! HÅ HÅ HÅÅ! Se luoti tiesi paikkansa. HÅ HÅ HÅÅ! Ammuksia kyllä riittää!

Mannerheim: Mjene... mjene johta tete kriegs... (putoaa umpihumalassa ratsunsa selästä mutta jää roikkumaan toisesta saappaastaan jalustimessa ja raahautuu perässä. Sota voi siis menestyksekkäästi jatkua!)