(H.G. Porthan, Matti Klinge, Eliel Saarinen ja Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen notkuvat baaritiskillä.)
Klinge: Mutta mikäs mies oli Porthan?
Porthan: Älähän utele liikoja.
Klinge: Mistä moinen salaperäisyys?
Porthan: Minähän jo sanoin, että anna olla!
Klinge: Et muuten sanonut.
Saarinen: No mutta Matti Klinge, jätä nyt Porthan rauhaan!
Klinge: Aivan rauhassahan tässä jutustellaan! Mikäs mies sinä olet?
Saarinen: Etkö sinä minua tunne? Minä olen tiettyä arvostusta nauttiva arkitehti.
Klinge: Mutta mikä sinä oikeastaan olet miehiäsi?
Saarinen: Minä olen Eliel Saarinen! Etkö sinä minua tunne?
Klinge: Tunnen totta kai. Hei, entäs mikäs mies te olette?
Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen: YRJÖ-KOSKINEN!
Klinge: Suomalaiskansallisen aatteen suurmies siis!
Yrjö-Koskinen: Pitää paikkansa. Venäläiset pitävät nyt enemmän suomalaisista kuin ruotsalaisista. Vaarattomampia. Näkemykseni onkin että parhaiten vahvistetaan suomalaisuutta nuolemalla ryssien persettä, ja parhaiten nuollaan ryssien persettä vahvistamalla suomalaisuutta.
Klinge: Kuin suoraan Kekkosen suusta.
Porthan: Kyyppari, kaikille Porthanin Portteria!
Eugen Schauman: Tulee oitis. Mutta minä kyllä vielä ammun sen Bobrikovin!
Yrjö-Koskinen: Älähän hassuttele.
Porthan: Ja sinä, kiillota kenkämme!
Panu Rajala: Kyllä, herra marsalkka.
Klinge: Mutta eihän Porthan ole mikään marsalkka.
Rajala: Mutta ilman muuta suurmies!
(Panu ryhtyy kiillottamaan kaikkien kenkiä kun paikalle saapuu Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen, Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen poika.)
Yrjö-Koskinen: Yrjö-Koskinen nuorempi, terve!
Yrjö-Koskinen: No tervepä terve, Yrjö-Koskinen senior originalus emeritus.
Klinge: Terve, Yrjö-Koskinen!
Rajala: Kuulkaas nyt, teitä on nyt liikaa.
Porthan: Tukkikaa tuon kengänkiillokeäpärän suu!
Klinge: Panu, sinä rikot nyt etikettiä.
Rajala: Buhuhuhuu! (itkee katkerasti Klingen housunlahjetta vasten)