Saattepa nähdä, että tri P. R. vielä googlaa tämän.

(Helsingin absoluuttisessa keskuksessa sijaitsevassa prameilemattomassa Waltarilassa vietetään juuri Marjatan kissanristiäisiä. Vuosi on 1939. Mika Waltari on ajettu prameilevaan vaatehuoneeseen pitämään seuraa 2-vuotiaalle Satu-tyttärelle. Isä ja tytär istuvat vastakkain tarkkaillen toisiaan henkien taistossa.)
Mika Waltari: Nooh, kerrohan mikä isi on. Mikä se isi on? Isi on kir... Isi on kir...
Satu Waltari: JUOPPO!
Mika Waltari: No saatana!
Satu Waltari: Saatana!
Mika Waltari: Oho. Hyi, hyi, isi on nyt vihainen - niin no, ethän sinä sitä ymmärrä, viaton konstailematon alkio, joka koruilemattomassa, ikään kuin inhimillisyyden ituna siinä noin jokeltelet - silmistäsi ikään kuin välkähtelee se pian heräävä itsetietoisuus joka on kehittyvä elämäntuskaan, mutta onneksi se ei vielä ole puhjennut... ei isi ole vihainen, aloitetaanpas uudestaan. (ottaa kynän) Katso näin isi tekee, mitä isi tekee?
Satu Waltari: JYYPPÄÄ!
Mika Waltari: No voi PERRKEELE!
Satu Waltari: PELLKELE!
Mika Waltari: Äitikö tuollaista on sinulle opettanut? Ja kaiken päälle minä vielä opetan sinut kiroilemaan... Tut tut! (heristää kirjailijan sormeaan) Muista että olet soturin tytär!
Satu Waltari: Joo.
Mika Waltari: Harjoitellaan sitä ärrää. Sano kirrrja, kirrja!
Satu Waltari: VIINAPULLO!
(Mielikuvituksen jättiläinen, Mika Waltari, hautaa pään käsiinsä. Samassa Helsinkiin tömähtää pommi ja itse valtaisa Waltarila vapisee. Marjatta Waltari astuu vaatehuoneeseen.)
Marjatta Waltarila: Kuulitko sinä tuon?
Mika Waltari: Rynymentti siellä vain jytisee.
Marjatta Waltari: Mikä ihmeen rynymentti?
Mika Waltari: Niillähän on se kallionlouhinta tuolla, voit olla aivan huoleti.
Marjatta Waltari: Entäs tuo sireeni?
Mika Waltari: Pahus, olet oikeassa meitä pommitetaan. Minun on paras mennä sotaan.
Marjatta Waltari: Ethän sinä ole sotilas!
Mika Waltari: Olen toki, on minulla sotilaspassi. Menen nyt ilmoittautumaan ja tekemään vähän propagandaa Suomen hyväksi!
Marjatta Waltari: Jää hyvästi komea mieheni!
Mika Waltari: En palaa muuten kuin kilpeni päällä.
Satu Waltari: Kilpikonna.
Marjatta Waltari: Voit sinä voittajanakin palata.
Mika Waltari: Sehän ei valitettavasti tule kysymykseenkään.

(Mika Waltari on sonnustautunut uniformuun ja ilmoittautuu Suomen salamyhkäiseen propagandatoimistoon Unioninkadulla.)
Mika Waltari: Hyvää iltaa, minä olen Mika Waltari! (tekee kunniaa)
Upseeri: Ettekös te ole se kirjailija?
Waltari: Pitää paikkansa. Talvisota taisikin syttyä juuri. Onko Paasikivi vittuillut jollekin?
Upseeri: Tästähän ei saisi puhua kovaan ääneen, mutta Mannerheim muunmuassa oksensi Stalinin rinnuksille.
Waltari: Ymmärrän. Täten ollen on tahtoni asettaa taitoni Suomen palvelukseen.
Upseeri: Vai niin. Sehän sopii. Tehkääpä kirja Baltian tilanteesta, se käy teiltä varmaan tuosta noin vain.
Waltari: Vai Baltian tilanteesta! Sopii kuin pillerinpyörittäjä krokotiilinpyrstöön, höö hö. Sormeni jo aivan syyhyävät, siitä tulee niin neuvostovastainen ettei sitä kehdata julkaista edes Amerikassa! Suomessa nyt ei tietenkään. Korkeintaan Ruotsissa. Voi kyllä olla, ettei sitä julkaista missään.
Upseeri: Hällä väliä. Kuulostaa oivalliselta.
Waltari: Kuulkaas, laitan siihen että Baltian maat oikein anelivat saada päästä osaksi suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa, ennen kuin Neuvostoliitto moista tajusi edes pyytää!
Upseeri: Saanko keskeyttää. Nyt te olette ymmärtäneet ihan väärin. Tuohan tulee olemaan Neuvostoliiton versio tapahtuneesta. Teidän on annettava aivan päinvastainen kuva ja ivattava tätä heidän juttuaan.
Waltari: Ai niin, niin tietysti! No hyvä on, minä vittuilen Neuvostoliitolle aivan olan takaa, nauran heidän sepityksilleen ja ylistän heimoveljiämme, jotka on raukkamaisesti alistettu, jaloja arjalaisia sukulaisiamme.
Upseeri: Hyvä! Hyvä! Noin sitä pitää! Bravo!
Waltari: Sopii kai että otan salanimekseni Nauticus?
Upseeri: Hällä väliä!
Waltari: Tästä tulee lystiä. (hieroo käsiään yhteen)

(1941. Mika Waltari on kutsuttu Unioninkadun propagandatoimistoon.)
Upseeri: Terve tuloa, kas niin, kas niin! Siitä propagandateoksestahan tuli aivan yliveto!
Waltari: Kiitos. Pakko myöntää, että kerrankin tunnen onnistuneeni tarkoituksessani.
Upseeri: Jos suvaitsette, niin nyt olisi voitonryyppyjen aika.
Waltari: Eiköhän se ole paikallaan. Mutta mitä ihmettä, kirjoituspöydällännehän on kolme lasia?
(Viereisestä ovesta sisään astuu Mannerheim Marskinryppy-pullo kädessään.)
Mannerheim: Kölmas glasi on mjinulle.
(Yllättynyt Waltari ja tunteeton upseeri pomppaavat pystyyn kuin vieteriukot tekemään kunniaa.)
Mannerheim: Nåh. Meiljä kirjalleseespjiireissä on vappampa. (iskee silmää Waltarille) Löpö!
(Mannerheim täyttää lasit.)
Mannerheim: Sje oli tosiaan hyve körja.
Waltari: Kiitos, herra marsalkka.
Mannerheim: Pålvestu!
(Waltari polvistuu, Mannerheim vetää sapelinsa)
Mannerheim: Teten mene löön sinut Mannerheim-ristin jitariks, Helsinkki jäkärä.
Waltari: Mikä kunnia!
Upseeri: Eiköhän oteta sille?
Mannerheim: Otettan otettan ja HETE! Kås näön...
Mannerheim: Heilf Hetlergh! (ryyps)
Waltari: Heil Hitler! (ryyps)
Upseeri: Heil Hitler! (ryyps)
Mannerheim: Jö veele kerren pöjöt!
Mannerheim: Förch kång och foshtherlant! (ryyps)
Waltari: För kung och fosterland! (ryyps)
Upseeri: För kung och fosterland! (ryyps)
Mannerheim: Je veele!
Mannerheim: Suomi! (ryyps)
Waltari: SuOOOmi! (ryyps)
Upseeri: Suammi. (ryyps)
Mannerheim: Ottakaamme, hyvät miehet, vielä yhdet ryypyt ennen kuin lähdemme toteuttamaan sotilaallisia velvollisuuksiamme isänmaan hyväksi. Kas näin.
Waltari: Töhön oshaatte sånat leettee, kirjåitattha warmaan wielhääkin itshe buheenne...
Upseeri: Öööööö.
Mannerheim: Liputamme laadun puolesta! (ryyps)
Waltari: Libbudamme laahun poolosta. (ryyps)
Upseeri: Öbbbödöbö bööbö lööböö! (ryyps)
Mannerheim: Ja eikun sotimaan, hilirimpsis! Minun on jo mentävä! Trai-trai-tattarataa. Onnea ritari! (Mannerheim tekee kunniaa ja poistuu oviaukosta mistä tuli. Kaatokännissä oleva Waltari kannattelee sammumispisteessä olevaa upseeria. Ilta päättyy ilotaloon eikä Waltari koskaan tule muistamaan olevansa Mannerheim-ristin ritari.)

(V.A. Koskenniemi ravistelee Mika Waltaria hereille hotellihuoneessa Weimarissa, Natsi-Saksassa 1941.)
Koskenniemi: Herää nyt Mika, herää nyt.
Waltari: Voi minun päätäni.
Koskenniemi: Meidän pitää kiiruusti hakeutua nyt moottorivaunuun.
Waltari: Automobiiliinko? Miksi tällainen kiire, eikö tämä ole sentään runoilijakokous.
Koskenniemi: No kun sinä eilen haukuit ja uhkailit isäntiämme kännispäissäsi, ja vihjailit Saksan häviävän sodan.
Waltari: No en minä nyt niin jyrkkä edes ollut.
Koskenniemi: Sitten heitit matkakassamme ulos ikkunasta ja huusit ettei suomalaisia lahjota.
Waltari: No voi saatana...
Koskenniemi: Ei se mitään, minulla on tarvittavat varat mutta Himmler on tulossa tänne kiduttamaan meitä.
Waltari: Kautta Ekhnatonin valaistuksen! Entäs kuka tuossa naapurisängyssä makoilee?
Koskenniemi: Joku englantilainen lutka, ties mistä senkin nappasit mukaan.
Sands: Oh darling that was brilliant!
Waltari: Very fine.
Koskenniemi: Indeed?
Waltari: She was a splendid beast.
Sands: Oh, you daft bugger!
Koskenniemi: Perkele, nyt ikkunasta köysitikkaita alas ennen kuin laskeutuu elämiimme sankkana viimeinen pimeys ennen vapauttavaa välähdystä...!
Waltari: Hyvä on hyvä on älä paasaa siinä. Hyvä että sait nuo köysitikkaat laitettua.
(Waltari ja Koskenniemi pääsevät pakenemaan ennen Heinrich Himmlerin saapumista. Sands vangitaan ja viedään ns. joy divisioniin.)

Ja nyt sitten vielä niitä "eläviä välähdyksiä" omasta päästä. Tämä kaikkihan oli toistaiseksi täyttä totta.