(Alexis Stenvall kuulee outoa rapinaa vintiltä lymypaikassaan Siuntiossa ja kiipeää köysitikkaat tutkastelemaan tilanteen. Eilen on pidetty symposion-ehtoo, ja paikat ovat sekaisin.)

Kivi: Jo vallan näenkö oikein, köyttäkö kaulaasi sovitteleikse?

Leino: Kenelle on jumalten keinu suotu, hänen on synkein pohja käytävä!

Kivi: Sinähän olet läpimärkä.

Leino: Ensin koetin hukuttautua tuohon lätäkköön, mutta kantti, ah, se ei kestänyt.

Kivi: No ei varmastansa ei niin, ei olisi kestänyt ei edes riittari Yrjänällä, tuo lammikkohan on silkkaa pilssivettä, pissaa, limaa, oksenta, sylkeä, saastaa ja Runebergin lainehtivaa ripulia!

Leino: Melkein ma tukehduin, mutta pian oksensin.

Kivi: Tässä oksentuileva jo nuor ja vanh, ellet herkeä noista kolttosistas. Tuus ny ottamaan smörkoosi ja ennen muuta pari ryyppyä, ei tuosta muuten mitään tule!

Leino: Oisitko sa metsän poika niin kiltti? Schnappsipullo vahvistaisi!

Kivi: Schnappsia, likööriä, yrttipontikkaa, groggia, madeiraa, viiniä, punssia, teddiä ynnä muuta mukavaa on vielä sammioittain, pitojen parhaat riitit ovat vasta alkamassa ja ihan kohta ukko Sykneeus alkaa lyödä patarumpua! Sitten alkaa minun päiväni tässä satulinnassa, mutta se kaikki on vain elämää, jos sitäkään!

Leino: Hah-haa! Sitä ei kyllä kukaan kärsine selvin päin! Hyvä on, olet palauttanut elämänhaluni, sinä mittaamattoman kallisarvoinen veli, setä ja hyvä isä! Minä laskeudun ottamaan sen ryypyn, ja...

(Leino liukastuu Topeliuksen oksennukseen laskeutuessaan jakkaran askelmia ja jää hirttosilmukkaan killumaan!)

Leino: Grrryääärrrrh...

Kivi: Ahaa, eikö sittenkään? Sinäpä muutat koko ajan mieltäs kuin nuor tytinheitikka! No, riipu siinä aikas, minä maistelen tästä Snellmanin konjamiinia ja katselen tätä esitystä oikein riemuisan mielissäni!

Leiho: NNNNNHHHHGHHH....

HYVÄÄ ALEKSIS KIVEN JA SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN PÄIVÄÄ