(Runebergin herraskartanon juhlasalissa on jokavuotuiset sikajuhlat. Fredrika Runeberg, Aino Sibelius sun muut sutturat passaavat perseillään istuvia, ahmivia ja ryyppääviä suurmiehiä. Miehet punoittavat, hikoilevat ja vaativat palvelua. Kaikki huutelevat tilauksiaan ja ilmassa on hirveä haloo.)
Eino Leino: Lisää viiniä, pyydän, lisää viiniä maljaan tähän!
Aleksis Kivi: Saisinko lisää ruusukaalia? Aino, tuoppi täyteen nyt, älä kursaile!
J.V. Snellman: Minulle oitis noita makkaroita! Kolme kappaletta ja paljon sinappia.
V.A. Koskenniemi: Frikadellia tähän suuntaan!
Leino: Antakaa kuhaa ja smetanaa.
Mannerheim: Ryyppy täyteen ja piirakkaa, piirakkaa sieltä, noin, ah.
(Runeberg pitelee kaksin käsin kokonaisena paistettua villisikaa ja ahmii siitä maiskutellen ja röyhtäillen, välillä myös piereksien. Hänen kultainen maljansa vetää litran, ja siihen täytetään vähän väliä lisää punaista, väkevää, jaloa viiniä.)
Koskenniemi: Napsut, napsut napsut taas, Leinoseni! Otahan akvaviittia tästä.
Leino: Skål skål hilipatipippan. Kling kling ryyps!
Mannerheim: Lesee sammenmätiä vehneleivelleni. Keveeriä!
Topelius: Pyysittekö kivääriä, herra upseerismies?
Mannerheim: KEVE-EEREE!
Topelius: Ah, kaviaaria, tietysti, minä höppänä! Kas tässä, antakaas te minulle sitä viiriäistä. AINO! AINO! Lasi täyteen, sinä herkkupylly. (naurunremakka) Missä Janne muuten on? Vai että Wienissä.
(Fredrika Runeberg tulee nyt kantaen paistettua joutsenta ja leikkaa kaikille aimo palan.)
Aho: Ah, tässä vasta jalo lintu!
Runeberg: Kirottu perkele! Vimmatun vaimo!
Kivi: Eiköhän tehdä siitä Suomen kansallislintu?
Topelius: Kannatan!
Snellman: Minäkin kannatan!
Runeberg: Ja minä. Olkoon se siis täten kansallislintu!
(Elias Lönnrot ilmestyy ovensuuhun.)
Lönnrot: Täälläkös ihan juhlia vietetään?
Runeberg: ULOS TÄÄLTÄ!
Lönnrot: No hyvä on.
(Lönnrot poistuu.)
Kivi: Tuo nyt oli julmaa.
Runeberg: Entäs sitten? Mokoma nousukas. Minä olen herra tässä talossa. Hoo, mehän elämme limbossa! Olemme vallan unohtaneet ruokarukouksen.
Snellman: No voi saatana... nyt äkkiä, ennen kuin pahat henget valtaavat suolemme.
Runeberg: (nousee ylös ja ristii kätensä, kuten muutkin perässä.) Till Runebergs bord vi gå, välsigna Gud den mat vi få.
Kaikki: AMEN!
(Kaikki alkavat taas mässäillä, ryypätä ja kähmiä naisia. Juhlat jatkuvat aamuun. Elias Lönnrot ei ollut asettamassa mahdikkaita suojaloitsujaan suurmiesten suolien kunniaksi ja pelastukseksi, joten pian kaikilla on ripuli, oksennustauti, ummetus ja/tai erinäisiä sukupuolitauteja. Mutta kaikki selviävät Jumalan armosta. Paitsi sika.)